Weezer cruise – risteily Weezerin tapaan

Weezerin isännöimä risteily järjestetään toistamiseen ensi vuonna. Matkan aikana Weezer soittaa kolme keikkaa joista yhden yksityisellä saarella. Ei hullumpaa.

Saimaa-ilmiö ei oikein osu vertailukohdaksi, mutta mikähän tästä olisi nykypäivän versio Suomessa? Kotiteollisuus, ruotsinlaiva ja välipysähdys Ahvenanmaalla on liian helppo vastaus.

Vuoden 2010 parhaat: levyt ja biisit

Vuosi 2010 on pulkassa, joten tässä tulevat vuoden parhaita levyjä ja biisejä tehneet artistit:

Vuoden 2010 parhaimmistoa

Vuoden parhaita elektronisia levyjä olivat Four Tetin There Is Love In You sekä Robynin Body Talk. Sattumaa tai ei, molemmat vierailivat ansiokkaasti myös Flow-festivaaleilla.

Rocklevyistä parasta menoa tarjosivat Taylor Hawkins & The Coattail Ridersin Red Light Fever sekä paljon uutta musiikkia vuoden aikana julkaissut Weezer Hurley-levyllään.

Suomalaisista pisteet menevät Palefacen Helsinki Shangri-La:lle sekä Ricky-Tick Big Bandin levylle. Maininnan ansaitsee myös Yonan Pilvet liikkuu, minä en. Kovasti kuhistu Villa Nahin kokopitkä odottelee vielä kaupan hyllyllä.

Yksittäisistä biiseistä mieleenpainuvimmat ovat Palefacen levyn nimibiisi, Scissor Sistersin huikean tunnelman omaava Invisible Light sekä Robynin Dancing On My Own, joka sopisi aivan hyvin jonkin rockbändin settilistaan.

Yllättävin nimi listalla on taitaa olla Tom Petty and The Heartbreakers, jonka levy Mojo tarjoilee Candy-hitin lisäksi monta Dire Straitsin suuntaan nojaavaa biisiä. Ja sehän kelpaa. Pitänee kaivaa vanhat vinyylit esiin, sekä Dire Straitsin että Pettyn.

Parhaimmistoa myös soittolistan muodossa.

Weezeriltä taas uutta matskua

Tai no, osa Death To False Metalin kappaleista on alunperin kirjoitettu 1990-luvulla, mutta niitä ei ole aiemmin julkaistu.

Levyn avausraita Turning Up The Radio sen sijaan on melko tuore. Se pohjautuu täälläkin kommentoituun, Rivers Cuomon Let’s Write A Sawng -Youtube-projektiin.

Jännityksellä odotan onko kokonaisuus ehyt vai vain kokoelma hajanaisia kappaleita.

Weezer: Hurley

Weezer julkaisee uuden levyn vain vajaa vuosi edellisestä. Raditude oli hyvä, mutta hieman rönsyilevä levy. Eniten oudoksutti tanssipopista lainaava tuotanto. Kornista levynkannesta huolimatta Hurleyllä mennään perinteisemmin konstein ja hyvä niin.

Jo paperilla homma vaikuttaa toimivalta: kymmenen kappaletta ja kaikkien kesto alle neljän minuutin. Kappaleiden teemat ovat tutun turvallisia. Sinkkubiisi Memoriesilla muistellaan vanhoja hyviä aikoja, Ruling Me:n aiheena ovat tytöt ja oleilu. Hyvä poprock-levy siis?

Ei hyvä, vaan erinomainen. Rivers osaa helppojen, iskevien riimien rakentamisen. Ruling Me:n kertosäe on euroviisutasoa, mutta hei, jos esittää asiansa uskottavasti niin mikä tahansa toimii.

In the rain, in the sun
Everybody needs someone
They can dream all night long

Ruling Me rokkaa siis vastustamattomasti, hitaampitempoinen Trainwrecks luottaa junnaaviin kitaroihin ja yleisilmeeltään vihaisemman Where’s My Sex?:n tasapainottaa nopea väliosa.

Myös rullaava Smart Girls toimii: siinä yhdistyvät Cuomon kimeä ääni, iskevät riimit ja ytimekäs kitarasoolo. Ainoat hieman heikommat kappaleet ovat Run Away ja Brave New World.

Weezer on lähellä samanlaista suoraviivaista napakymppiä jollainen Green album oli. Yksi yhteen vanhan toistoa Hurley ei silti ole vaan päivittää vanhaa juuri sopivasti.

Jos Cuomon luovuuden puuska jatkuu, voisi seuraava levy olla se kauan kaivattu täysosuma. Yhtä kaikki Weezer on vauhdissa. Haluaisin kovasti nähdä bändin livenä nyt. Hurleyn biisit eivät ainakaan jätä kylmäksi.