How to Destroy Angels on Reznorin Plastic Ono Band

nine inch nailsin Trent Reznor on purkittanut kuuden biisin EP:n uuden bändinsä kanssa. Uusi bändi on How to Destroy Angels ja debyytti-EP on samanniminen. Bändiin kuuluu Trent Reznor ja Mariqueen Maandig, hänen vaimonsa.

Pieni sämpleri on jo annettu, ja se kuulostaa NINin Year Zeron sähköisemmiltä vedoilta. Odotellaanpa tuota mielenkiinnolla.

Reznor ohjeistaa: mitä tehdä uutena artistina

Reznor pamautti NIN-palstalle vakuuttavan purkautumisen siitä, miten uusi artisti saa nimeä.

Forget thinking you are going to make any real money from record sales. Make your record cheaply (but great) and GIVE IT AWAY. As an artist you want as many people as possible to hear your work. Word of mouth is the only true marketing that matters.

To clarify:
Parter with a TopSpin or similar or build your own website, but what you NEED to do is this – give your music away as high-quality DRM-free MP3s.

Faith No More palaa yhteen

Faith No More on vahvistanut, että he palaavat yhteen Euroopan kiertueen ajaksi ensi kesänä. ”Yhteen” ei tarkoita, että alkuperäinen kitaristi Jim Martin palaisi. Minulle kelpaisi Trey Spruance ennemmin.

Kaltaisiani ysärifaneja hemmotellaan, ensin Jane’s Addictionin paluu alkuperäiskokoonpanossa studioon Trent Reznorin kanssa ja sitten tämä. Sanokaa nyt vielä, että seuraavana Mr. Bungle palaisi yhteen.

90-luvun parhaat levyt: 1. nine inch nails: the downward spiral

Roklinnun 90-luvun parhaiden levyjen lista on saavuttanut viimeisen osansa.

90-luvun paras levy ei ole Nirvanan Nevermind. Se saattoi olla merkittävin ja on eniten myynyt 90-luvun rocklevy maailmassa (sen sijaan Suomessa jopa Jope Ruonansuu pieksee sen), mutta sen jälkeläinen In Utero on vielä parempi levy. Eikä myöskään Metallican musta levy ole 90-luvun paras levy, vaikka myi ihan julmetusti ja sinänsä hyvä levy onkin – joskin selkeästi heikompi kuin kolme edeltävää. Myöskään Oasiksen What’s The Story (Morning Glory) ei ole oikea valinta. Vaikka biisinkirjoitus on huikeaa, esityspuoli jää puolitiehen.

90-luvun paras levy on nine inch nailsin the downward spiral vuodelta 1994.

Tämä on jo toinen tällä listalla esiintyvä losangelesilaisessa kartanossa äänitetty levy! 90-luku ja Losin kartano vaikuttaa voittajan valinnalta.

Vuonna 1994 valvoin myöhään ja katsoin pitkälle aamuyöhön Woodstock ’94:n livelähetystä ja odotin Metallican settiä. Ennen Metallicaa soitti meikäläiselle pikkuisen tuntemattomampi nine inch nails. Olin kuullut bändin mainittavan usein Ministryn yhteydessä, mikä oli ehdotonta plussaa. Luullakseni myös Wishin video Brokenilta oli tarttunut verkkokalvoilleni sitä ennen.

nine inch nails aloitti. Vaikka kello oli ties mitä aamuyöstä ja väsymys painoi päälle, sydän alkoi hakata ja olin myyty. (Metallica oli tämän jälkeen vähän no-joo-mallinen esitys.) Tämän bändin levyjä pitää hankkia ja vähän äkkiä.

Seuraavana päivänä syöksyin levykauppaan. Myös sitä seuraavana. Aika monena muunakin päivänä menin, kunnes olin kasannut kaikki siihen päivään mennessä julkaistun nine inch nailsin.

1994 kuuntelin the downward spiralin luultavasti muutamia kymmeniä kertoja, eikä tahti hirveämmin myöhempinä päivinä hiipunut. Albumi kuulostaa edelleen tuoreelta, mikä on aivan poikkeuksellista 14 vuotta vanhalle levylle, jolla on teknologinen sydän.

Jokainen raita levyllä on puhdasta timanttia ja kokonaisuus soljuu juuri niin kuin konseptilevyjen pitää soljua. Tätä taustaa vasten en ymmärrä, miksi japanilaiselle versiolle on läiskitty coverbiisi Dead Souls bonusraidaksi. Vaikka se on hieno kappale, se ei ole osa tuota konseptilevyä.

Kontrasti tekee tästä levystä hienon. Tällä levyllä on hillitön määrä kuiskaamista ja hillitön määrä huutoa. Löytyy hiljaista synailua ja lähes tunnistamattomaksi säröytettyä kitaraa. Kun hiljainen on hiljaista, kova kuulostaa kovemmalta. (Terkkuja lähes kaikille viimeisen 15 vuoden aikana levyjä masteroineille tyypeille.)

Tämän listan kaikista viidestä levystä tämä on vaikuttanut eniten 90-luvun soundiin. the downward spiralin jälkeen särölaulu ja industriaalikitarat olivat viittä vaille mainstreamia. Kaikki tahtoivat olla Reznoreita. Kunpa Danzig olisi tajunnut pysyä siitä pelistä pois.

Kaksi vuotta myöhemmin Reznor tuotti Marilyn Mansonin konseptilevyn Antichrist Superstar pitkälti samalla kaavalla. Se oli niin lähellä nine inch nailsia kuin Manson pääsee, ja sitä levyä Manson ei koskaan ylitä.

90-luvun parhaat levyt: viimeinen osa

Roklinnun mukaan 90-luvun viisi parasta levyä ovat siis:

1. nine inch nails: the downward spiral
2. Radiohead: OK Computer
3. Jane’s Addiction: Ritual De Lo Habitual
4. Red Hot Chili Peppers: Bloodsugarsexmagik
5. Faith No More: Angel Dust

Saul Williams: Reznor pettyi, koska Reznor on oldschool

Cnet jatkaa Williams/Reznor-kaksikosta Williamsin haastattelulla.

”I think Trent’s disappointment probably stems from being in the music business for over 20 years and remembering a time that was very different, when sales reflected something different, when there was no such thing as downloads. Trent is from another school. Even acts that prospered in the ’90s, you look at people like the Fugees or Lauren Hill selling 18 million copies. That sort of thing is unheard of today. But Trent comes from that world. So I think his disappointed stems from being heavily invested in the past. For modern times, for modern numbers we’re looking great, especially for being just two months into a project.”

Jos Reznor on Williamsin mielestä oldschool, millaisiakohan ovat Williamsin mielestä sitten keskivertojampat, jotka eivät laita levyä nettiin ilmaiseksi ladattavaksi?

Reznor – silti tyytyväinen Niggy Tardustiin

Trent Reznoria haastateltiin Cnetissä ensimmäisen kerran sitten Niggy Tardustin myyntilukujen julkaisemisen.

Reznor oli tulkittu julkistamisen yhteydessä postatussa blogiartikkelissa pettyneeksi tuloksiin, vaikka maksaneita oli jokseenkin saman verran kuin edellisessä Saulin levyssä.

Ehei, kyllä Reznor tyytyväinen oli:

If I had a record to put out today, I would do something very similar to what we just did cause I don’t think there is a better option. I would include a physical piece as I just said and all of the components I would make sure had value.

Ainoa syy, miksi en maksanut Niggy Tardustista, oli se, että olin päättänyt sen kuultuani ostaa fyysisen CD:n siitä, täsmälleen samalla tavalla kuin tein Radioheadin In Rainbowsin kanssa.

Odottelen edelleen sitä fyysistä CD:tä.