Uusi versio The Mars Voltasta on Antemasque

The Mars Voltan tehokaksikko Cedric & Omar ottivat mukaan yhden entisistä Mars Volta -rumpaleista ja ensimmäisellä MV-levylläkin soittaneen Flean ja pistivät bändin nimeltä Antemasque pystyyn. En ymmärrä yhtään, miksei tuo ole nimeltään Mars Volta.

Yhtä kaikki, kolme uutta biisiä on ulkona, ja niistä etenkin Hangin’ in the Lurch on ihan timanttia. Se on vähän kuin Mars Volta soittaisi Rushia At The Drive-In -otteella. Minulle tämä on kiinnostavinta Voltaa sitten Frances The Muten.

The Mars Volta @ Huxley's Neue Welt, Berliini 5.7.2012

Kävipä mukava sattuma. Kun Pearl Jam oli Berliinissä soittamassa, heti seuraavalle päivälle osui The Mars Voltan keikka. Kelpaa! Seuraavana päivänä olisi ollut vielä Radiohead, mutta peruuttivat, pahalaiset.

Lämppärinä oli meikäläiselle aiemmin tuntematon Le Butcherettes. Jotain tuttuakin teurastajattarista löytyi, koska bassossa oli Omar Rodriguez-Lopez. Kitaristi/kosketinsoittaja/laulaja oli aivan kuin 90-luvun alun PJ Harvey. Paljon tuli myös autotallirokimpi versio Joy Formidablesta mieleen. Virtaa riitti ja olivat innoissaan kuin Ritari Ässä Kittilässä (paitsi Omar, tietenkin). Tämä meni ehdottomasti kotona tarkemmin googlattavaksi bändiksi.

Pääakti oli skarpilla päällä ja paljon hyväntuulisempi kuin menneillä Suomen keikoilla. Yleisöä ei suuremmin kosiskeltu – läpimurtolevyltä ei kuultu yhtään kappaletta, eikä kakkoslevykään ollut The Widowia lukuunottamatta edustettuna.

Matikkarokkimeiningillä mentiin ja vedeltiin koko ajan mutkia, mikä teettää rumpalille paljon hommia. Eipä tuo silti vaikeuksia tuota. Deantoni Parks on ihan järjettömän kova kannuttaja, jos tykkää progemeiningistä, jossa koetetaan tunkea mahdollisimman monta iskua jokaiseen tahtiin. Tykkään.

Vaikka musiikki on psykedeelistä, bändin huumehöyryiset ajat vaikuttavat olevan takana. Nyt vedetään teetä. Cedricillä oli lavalla pöytä, jossa oli vedenkeitin, jota roudari napsutteli päälle aina kun se oli sammunut. Teet (?) kaadettiin kupista takaisin keittimeen ja uudestaan kiehumaan. En ole ennen nähnyt keikkaa, jossa vedenkeittimen käyttö on näin näkyvää ja päällekäyvää – tai roudarin tehtäviin kuuluu enemmän tarjoilijan tehtäviä kuin mikkiständien pystyyn nostoa. Vaikuttaa siltä, että Cedric tykkää kuumasta vedestä tavallista enemmän.

Edellinen Volta-keikka Helsingissä oli hyvä, mutta lyhyt. Tällä kertaa bändi paukutti puolisentoista tuntia. Lähdin tyytyväisenä takaisin hotellille.

Kirjoitan tätä lentokentällä. Ohi kävelee juuri mies, jolla on rinnassa iso Seppo Rädyn kuva, ja alla teksti ”Saksa on paska maa”. Olen eri mieltä. Ainakin Mars Voltalle se on hyvä maa, ja niin Pearl Jamillekin. Siitä tulee keikka-arvio myös pian.

Uutta The Mars Voltaa: Zed and Two Naughts

Uusi The Mars Volta -sinkku Zed and Two Naughts kuulostaa Cedricin lauluääntä lukuunottamatta taas ihan erilaiselta kuin mikään edeltävä. Kovasti tekisi mieli sanoa jotain fiksua tästä. En pysty, koska tässä tapahtuu niin paljon koko ajan, etten ole varma, onko se sekavaa vai timanttia ennen kuin sen on kuunnellut kymmeneen kertaan. Siinä mielessä tämä on samanlaista kuin aiemmat. Kaikki on auennut hitaasti, mutta ihan kaikesta ei olekaan pinnan alta paljastunut mahtavia vetoja. En minä Scabdatesia vieläkään ymmärrä, mutta samalta se kuulosti aluksi kuin Frances The Mute, joka olikin auettuaan ihan järjettömän kova levy.

Aiemmin Voltat ovat vuotaneet tulevalta levyltä biisin The Malkin Jewel. Kuten arvata saattaa, siinä tapahtuu paljon ja siitä ei kovin äkkiä ota selvää. Tuolta varmaan kuulostaisi, jos The Mars Volta soittaisi autotallimeiningillä Tom Waitsia ja panisi 8-bittisen Nintendon taustalle.

Katsotaan, mitä tapahtuu, kun palaset saadaan kasattua yhteen 27.3. julkaistavalla Noctourniquet-levyllä.

At The Drive-In palaa!

Mars Voltaksi ja Spartaksi haljennut At The Drive-In palaa! He eivät vielä kerro miten, mutta kertovat palaavansa.

Toivottavasti sitä ennen hoidetaan alta pois jo valmiiksi kirjoitettu ja Suomessakin keikalla kuultu Mars Volta -levy.

Comebackia odotellessa voi ihastella, kuinka huikea täysosuma oli viimeiseksi jäänyt Relationship of Command. Sen saa puoli-ilmaiseksi esim. Amazonilta, hae pois.

Hieman vajaa puolitoista tuntia The Mars Voltaa Circuksessa

The Mars Volta ei ole tätä ennen käynyt kunnollisella klubikeikalla Suomessa. Odotukset olivat kovat. Melkein 50 euron lipun hinta antoi luvan myös vaatia hyvää.

Koska yleisö söi bändin kädestä, oli mahdollista käyttää ensimmäinen tunti toistaiseksi julkaisemattoman levyn materiaalin soittamiseen. Yleensä moinen veto olisi aika ikävä temppu, mutta nyt taitaa olla tulossa melkoinen jysäys levyksi. Joissain haastatteluissa uutta levyä on nimitetty aivan erilaiseksi kuin vanha tuotanto, ja luokittelulla ”future punk”, mutta kyllä sillä on vahvempi sukulaisuussuhde ensimmäiseen kahteen levyyn ennemmin kuin punkiin. On siinä ripaus At The Drive-Iniäkin. Yhtä kaikki, vaikuttaa siltä, että on tulossa paras Volta-levy sitten Frances The Muten.

Viimeisen puolisen tuntia bändi käytti vanhojen hittien läpikäymiseen, sikäli kun Son et Lumiere, Inertiatic ESP, The Widow ja Goliath ovat hittejä. Tämän jälkeen bändi lähti. Ei palannut. Täysi Circus huusi bändiä takaisin pitkään. Toisaalta pitää jättää nälkäiseksi, mutta olisi vielä puolen tuntia voinut vetäistä.

Keikka vaikutti jakaneen porukkaa aika voimakkaasti. Yksi pettynyt meuhkasi ulos mennessään kovaan ääneen heittäneensä 50 euroa kankkulan kaivoon. Edessäni seisonut antoi yhtä paljon huomiota Facebookille kuin keikalle. Minä pidin kovaa, etenkin uusien biisien parhaista vedoista. Pikakysely ympäriinsä vaikutti siltä, etten ollut yksin. Me kaikki olisimme silti halunneet lisää.

Roklinnun vuosikymmenen parhaat albumit – 3. The Mars Volta: De-Loused in the Comatorium

Kolmas osa vuosikymmenen parhaissa albumeissa on The Mars Volta: De-Loused in the Comatorium vuodelta 2003.

Wikipedian mukaan albumi on:

”an hour-long tale of Cerpin Taxt, a man who tries to kill himself by overdosing on a mixture of morphine and rat poison. The attempt lands him in a week-long coma during which he experiences visions of humanity and his own psyche. Upon waking, he is dissatisfied with the real world and jumps to his death. The story of Cerpin Taxt is based on the death of El Paso, Texas artist – and Bixler-Zavala’s friend – Julio Venegas.”

Minun mukaani albumi on aivan helvetin hyvä musiikillinen ilotulitus, jonka tarinasta ei ota pirukaan selvää. Levyllä väännetään progeilua aivan juuri sillä rajalla, että meneekö se jo överiksi. Ei aivan, mutta lähellä ollaan. Myöhemmillä levyillä Voltat astuivat sen rajan toiselle puolelle. Frances The Muten ambienttipörinät biisien välissä olivat rasittavia. Parilla seuraavalla levyllä leikittiin riitasointujen kanssa niin paljon, että muutoin hyvä kama alkoi sattua meikäläisen korvaan. Debyytillä kaikki oli vielä tasapainossa.

Jos Kid A oli hankala levy, niin kyllä on tämäkin. Ei tästä tunnu saavan mistään kulmasta kiinni, mutta kun levy lopulta aukeaa, sieltä löytyy 2000-luvun kolmanneksi paras levy.

Toisaalta tämän suklaapatukka & imuri -henkisen bändin pitääkin olla överi. Provinssin keikalla 2005 45 minuutin kohdalla setin toinen biisi oli vielä hyvässä vauhdissa, eikä ainakaan minulla käynyt aika pitkäksi, vaikka lähellä oltiin.

Tämän levyn pääseminen 2000-luvun parhaiden listalle varmistaa sen, että Flea on ollut Roklinnun 80-, 90– ja 2000-luvun top 5 -levyillä mukana kolmessa eri bändissä.

De-Loused Spotifyssä