The Gutter Twins Tavastialla 7.8. (ja avautumista keikkaurpoista)

Ensin tärkein: päiväunieni hämärän kohteen, Mark Laneganin ääni on livenä melkeinpä matalampi kuin levyillä. Uuh. Mutta hämärästä puheen ollen – oliko Mark Lanegan tosiaan eilen illalla Tavastian lavalla? Näkikö kukaan kertaakaan tyypin kasvoja? Bändikaveri Greg Dulli kyllä paistatteli valokeilassa, mutta Laneganista näkyi yleisölle vain takaa tulevan valon esiin piirtämä varjo.

Keikan biiseistä osa oli hyviä, osa minulle tuntemattomia – minähän menin sinne katsomaan The Gutter Twinsia ja varsinkin Lanegania, enkä tunne tai ole erityisen kiinnostunut Dullin varhaisemmasta tuotannosta (Afghan Whigs ja Twilight Singers), ja ne olivat valinneet suurimman osan keikkasetistä sieltä.

Ne kyllä soittivat myös pari biisiä Mark Lanegan Bandin Bubblegum -levyltä (hienosti livenä soinut Methamphetamine Blues olisi kyllä varmasti ollut vielä parempi, jos kitaraa olisi vinguttanut Josh Homme, niinkuin alkuperäisessä versiossa). Ja rokkasivathan useimmat niistä tuntemattomistakin biiseistä. Yleisenä linjana oli oikeastaan se, että rokimmat biisit kuulostivat paremmilta kuin balladihenkiset – kaksi setää laulamassa balladeja hilluvan yleisön edessä ei jotenkin tuntunut oikealta, sen sijaan kunnon blueshenkiset rokkivyörytykset (mm. Saturnalia-levyn sinkkubiisi Idle Hands) toimivat oikein hyvin.

No, oli miten oli, keikka oli kokonaisuudessaan varsin mainio. Yleisö oli reippaasti messissä (jotkut jopa seilissä…), ja sehän on aina parasta (paitsi ne seilissä olevat)! Varsinkin, kun lopulta pääsin seisomaan turvalliseen paikkaan miksauskarsinan aidan viereen, mistä näki lavalle ja missä joku ääliö ei koko ajan yrittänyt kävellä ylitseni kaataen samalla kaljaa syliin.

Ja nyt seuraa avautumisosuus: hiukan ihmetyttää ihmisten into seilata edestakaisin (täydet) kaljatuopit kädessä tiiviin yleisömassan seassa – ja varsinkin kummastuttaa se, että ihmisten käytöstavat keikoilla tuntuvat olevan hukassa. Paitsi mainitsemaani seilaamista, keikoilla esiintyy valitettavan usein suoraan eteen tungeksimista sun muuta kiilailua. Jalkoihin jäävät aina varsinkin pienikokoiset naisihmiset – aiheesta on enemmän keskustelua saman keikan innoittamana Paras aika vuodesta -blogissa.

Voisinkin välittää kiitokset niille tuntemattomille herrasmiehille, jotka antoivat edestään tilaa, kun huomasivat minun jäävän rynnistelijöiden jalkoihin. Kuten huomasimme, pitempi ihminen näkee lyhyemmän takaa ihan yhtä hyvin kuin edestä, ja harvemmin keikkaelämys on metristä kiinni.

(Osittain crosspostattu Eräänä iltapäivänä-blogiin)

Rok-video: Kaizers Orchestra – Enden av November

Norjalainen Kaizers Orchestra julkaisi juuri uuden albuminsa Maskineri ja pisti sen kaikki 12 biisiä kokonaisuudessaan kuunneltavaksi Myspaceen.

Olen kuunnellut tämän Enden av November -biisin juuri seitsemän kertaa putkeen. Komia on.

Bändi tulee keväällä myös Suomeen, 25.3. Tavastialle.
Continue reading

Scandinavian Music Group Tavastialla 28.12.2007

Ihana Scandinavian Music Group. Mitä muuta tällaisen keikan jälkeen voi sanoa. Näin yhtyeen Tavastialla jo lokakuussa, tuoreeltaan Missä olet Laila? -levyn julkaisun jälkeen. Tuolloin sinänsä hyvä keikka jäi suurten odotusten ja takariviin jäämisen takia pieneksi pettymykseksi. Perjantainen uusinta täytti onneksi kaikki odotukset.

Continue reading

20.11.2007 – Fu Manchu ja Truckfighters Tavastialla

Meinasin ensin rustata jonkin arviontyngän (ajanpuuttesta johtuen), mutta sitten sain linkin ystäväni kirjoittamaan (englanninkieliseen) arvioon Last.fm sivustolla.
Käyttäjä Gskijj siis kirjoitti tämän arvion ja alla on yksi minun kommenttini: 20.11.2007 – Fu Manchu & Truckfighters, Helsinki, Fi

Lyhyesti kommentoiden, keikka oli mainio. Ennakolta eniten odottamani Fu Manchu ei ollut ihan niin kova kokemus kuin etukäteen olisi voinun väittää, mutta hyvä se silti oli. Truckfighters taas yllätti minut perinpohjaisesti ja oli ainakin samalla tasolla Fu-keikan kanssa, joten kaiken kaikkiaan erittäin hyvä ilta. Tosin, Truckfightersin livekuntoa olen kuullut kehuttavan jokaisella kiertueella jolla he ovat suomessa olleen viimeisen… no, aina kun ovat käyneet suomessa, eli olisihan tuota melkein voinut odottaakin…


Asiaan etäisesti liittyen ja itse itseäni mainostaen (olen mukana järjestämässä ko. tapahtumaa), listää tuonne jatketun artikkelin puolelle flyerin 1.12.2007 järjestettävästä Club Planet Caravan -tapahtumasta. Musiikin osalta Stoner/Doom/Psychedelia/70’s/Sludge hengessä liikutaan, soittamassa Hanging Garden ja Swords of Mars, joten jos liippaa läheltä omia mieltymyksiä, saavu paikalle.
Club Planet Caravan @ MySpace
Continue reading

Fantomas Tavastialla

Kun Mike Patton tulee Suomeen, on mentävä katsomaan. Muutkin ajattelivat samoin. Vaikka Fantomas ei kovin paljon levyjä myy, silti Tavastia oli jo kauan etukäteen loppuunmyyty.

Yleisö sai, mitä odotti. Keikka oli yhtä ilotulitusta alusta loppuun. Patton hääri kapellimestarina ja kolme metronomintarkkaa muusikkoa seurasi. Eritoten Fantomasin yhteydessä Patton pääsee akrobaattimaisesti esittelemään äänenkäyttöään. Sekunnissa vaihtuu falsetti deathmetalliksi, siitä heti kirkumiseksi, sitten ääniefektien tuottamiseen suulla. Tuo on uskomatonta katseltavaa.

En paljon Fantomasin levyjä jaksakaan kuunnella, koska ne eivät ole käyttömusiikkia, vaan pikemminkin täydellistä keskittymistä kaipaavaa. Koska keikalla on täydellinen keskittyminen, Fantomas iskee.

Välispiikkejä ei paljon kuultu, mutta encoressa otettiin kantaa Iron Maideniin, jonka keikkaa olivat bändin herrat olleet katsomassa edellisiltana. Aiemmin keikalla oli kuultu jo irvaileva pätkä Run to The Hillsiä ja nyt palattiin aiheeseen – Patton totesi, että bändi oli hyvin häiriintynyt siitä, että Bruce Dickinson oli yrittänyt ottaa poskeen Pattonilta. Miken kipeä huumorintaju on näemmä tallella – ja ei ole hankala spekuloida, minkä takia Anthony Kiedisillä ja Pattonilla on ollut skismaa 90-luvulla.

Ja hei, sinä nojailija takanani. Vaikka olisi ihan fiiliksissä erinomaisesta keikasta, ei tarvitse hakata tahtia minuun, vaikka ottaisi tukea. Ei se tuenkaan ottaminen välttämätöntä ole, vaikka ahdasta onkin. Vihainen katse tarkoittaa, että älä nojaile ja rummuta.