Alive in the Superunknown

Kevät 1994, pieni paperiteollisuuspaikkakunta Kanta-Hämeessä. Nuoren miehen virikkeet ovat vähissä. Levyt maksavat 109 markkaa kappale, ja talouden ensimmäinen CD-soitin on saapunut kolme vuotta aiemmin, joten levyjäkään ei ihan hirveästi ole.

Luen huoneessani lukion historian kokeeseen. Ei ihan superina naposta. Totean hetken lukemisen jälkeen, että nyt riittää. Päätän, että nyt menen levykauppaan hakemaan sen Soundgardenin Spoonman-sinkun. MTV:llä tuolloin tiuhaan pyörinyt biisi oli ihan käsittämättömän hyvä, ja edellisen levyn Rusty Cage oli vakuuttanut kovaa. Black Hole Sun ei ollut vielä tullut ulos, ja iso räjähdys antoi odottaa vielä tuloaan.

Levykaupassa päätin ostaa sittenkin Superunknown-täyspitkän. Se osoittautui oikeaksi ratkaisuksi. Superunknown on yksi 90-luvun parhaista levyistä. Tuo lätty sahattiin noina vuosina ja myöhemmin lukemattomia kertoja läpi, ja ahdistavat teinivuodet olivat taas vähemmän ahdistavia. Inspiroiduin Soundgardenin esimerkin osoittamana kokeilemaan dropped-D-viritystä ja kitarointini sai pysyvästi 90-lukulaisemman juonteen.

Eilen illalla, kun Chris Cornell oli vielä vasta valmistautumassa keikkaan ja vielä hengissä, kuuntelin YouTubesta Soundgardenia ja mietin, että jumalavita – kuulostaa edelleen hyvältä. Pureuduin kitarasoundeihin, tsekkasin livejä, vilkuilin mitä se Cornellin signaturemallikitara maksoikaan (ihan simona, älkää ostako). Kun koskin eilen kitaraan viimeisen kerran, pyörittelin Fell On Black Daysin riffiä.

Uutinen Cornellin kuolemasta tuli tänään kesken työpäivän. Palasin mielessäni hetkeksi 90-luvulle synkälle paperiteollisuuspaikkakunnalle istumaan mintunvihreään säkkituoliin ja treenaamaan vielä kerran, miten se Spoonmanin riffi menikään.

En muista, miten tuo historian koe meni, mutta sen muistan kirkkaasti, kuinka paljon Superunknown ja Badmotorfinger vaikuttivat silloin. Niillä kahdella oli paljon enemmän väliä.

Okei, joskus nostalgia on jees: Temple of the Dog tekee paluurundin

Temple of the Dog tekee paluurundin loppuvuodesta jenkkirannikoilla. He tekivät 90-luvun alussa muistolevyn Mother Love Bonen Andy Woodille. Mahtavaa, että tälle projektille annetaan lisää huomiota, koska mainiosta levystään huolimatta se tuntui menneen porukalta ihan ohi (pl. MTV:n videosoittolista vuonna 1991, jolloin Hunger Strike pyöri nonstoppina ja sitten katosi).

Temple of the Dog -lätty oli nauhoitettu siinä välissä, kun Gossardin ja Amentin miehittämä Mother Love Bone loppui, ja Pearl Jam ei ollut vielä ehtinyt panna mitään levylle.

Ihan aavistuksen verran reunionin kirkkautta himmentää se, että Temple of the Dogin miehitys näytti ja näyttää tältä:

  • Laulu: Chris Cornell, Soundgarden
  • Taustalaulu: Eddie Vedder, Pearl Jam
  • Kitara: Stone Gossard, Pearl Jam
  • Kitara: Mike McCready, Pearl Jam
  • Basso: Jeff Ament, Pearl Jam
  • Rummut: Matt Cameron, Soundgarden (ja tätä nykyä myös – arvasitte jo, Pearl Jam)

Eli käytännössä Pearl Jamin jätkät kiertävät Cornellin kanssa. Ei ihan täysin mahdotonta saada moista porukkaa kasaan. Käytännössä meinaa, että Cornell pölähtää mille tahansa Pearl Jamin keikalle, kuten on pariin otteeseen tehnytkin. Silti haluaisin palavasti nähdä tuon, mutta eivät tee tuota rundia täällä vanhalla mantereella.

Nostalgisoidaan hetki Hunger Striken videon kanssa. Koska tuo oli ajalta ennen Pearl Jamin ja Soundgardenin isoa menestystä, budjetitkin olivat vaatimattomia. Videon konsepti on se, että Cornell laulaa aluksi pimeässä ja sitten jätkät musisoivat rantapuskassa.

Soundgarden: Telephantasm

Luulin, että uudelleenyhdistynyt Soundgarden julkaisisi uutta materiaalia, mutta tämä Telephantasm onkin kokoelma-albumi.

Mukana on yksi aiemmin julkaisematon kappale Black Rain, josta on tehty myös musiikkivideo. Biisi on äänitetty 20 vuotta sitten Badmotorfinger-sessioissa, mutta jostain syystä jäänyt julkaisematta ennen kuin nyt. Ihan kelvollinen riffittely.

Soundgarden palaa yhteen

90-luvun alkupuolen kovista staroista Faith No More, Alice in Chains, Stone Temple Pilots, Jane’s Addiction ja Rage Against The Machine ovat hiljattain palanneet yhteen. Nyt listaan liittyy Soundgarden.

Chris Cornell kertoi Twitterissä, että Soundgarden palaa yhteen 12 vuoden tauon jälkeen. Näemmä Cornell huomasi, ettei Timbalandinkaan avulla poppisooloura oikein toiminut, eikä Audioslave ollutkaan yhtä hyvä kuin osiensa summa.

Soundgardenworld.com on nyt pystyssä. Odotan innolla seuraavaa liikettä. Euroopan kiertue voisi olla miellyttävä liike.