Slayer: Hate Worldwide

Alussa oli Diamond Head.

Sitten tuli Metallica, joka soitti samanlaista musaa, mutta hieman paremmin ja menestyksekkäämmin. Vuosien mittaan vaikutteita tuli lisää. Tuli balladia, tuli akustista. Tuli sinfoniaa. Tuli keskitien rock-kovereita, ja omia keskitien rock-biisejä. Kunnes Death Magneticin myötä pyrittiin palaamaan thrash-soundiin. Pyrittiin.

Dave Mustaine oli Metallican alkuaikojen jäsen, joka väkivaltaisen käytöksensä vuoksi dumpattiin bussiasemalle New Yorkissa ja toivotettiin hyvästit. Hän sisuuntui ja perusti heti oman bändin nimeltä Megadeth. Bändi on ollut menestyksekäs. Kehityskaari on samantyyppinen kuin Metallicallakin, eli 80-luku oli pääosin Diamond Head -johdannaista revittelyä, mutta 90-luvulla alkoi tulla kaikenmoista muutakin. Tuli balladia, keskitien rokkia, kovereita, ja kaikenmoista. Kunnes sitten Endgamen myötä palattiin thrashiin.

Anthraxin kehityskaaressa on samanlaisia piirteitä kuin aiemmin mainituissakin, mutta tietyin merkittävin poikkeuksin. Joey Belladonnan aikaisessa Anthraxissa kyse oli Diamond Head -muunnoksesta, mutta John Bushin ’thrax on enemmän Seattle-vaikutteista saundia kuin mitään muuta. Ja matkan varrella, kummankin solistin aikoina, on ollut näitä rap-metallikokeiluja ja kovereita ja mitäkaikkea. Ei tosin balladeita, paitsi se yksi akustinen hilpeily Attack of the Killer B’s:llä.

Thrash-metallin neljästä suuresta yhtyeestä Slayer on ainoa, joka ei ole muuttunut. Se on samaa tehopunk-komppista riffijyrää kuin aina ennenkin. Tässä muutosten maailmassa se on vankasti yksi ja sama. Ei sinfoniaa, ei rap-vaikutteita, ei slovareita, ei hempeilyä. Se on tukipilari johon voi nojata. Slayerin maailmassa vuosi 1983 on täysin sama kuin 2010.

Näkökulmasta riippuu, onko Slayerin muuttumattomuus kunnioitettavaa vai säälittävää. Itselleni se ei suurina annoksina uppoa, mutta satunnaisesti, harkiten nautittuna, se on parhaimmillaan timanttista. Kuten tässä Jimmy Fallonin talkshown esityksessä. Heit wöörldwaaaaaaaid!

Raskasta tuotteistamista

Slayer on lähdössä samalle linjalle kuin hiphopparitkin, eli tuotteistamaan kovalla kädellä. Metallin puolella paidat, housut sun muut asusteet ovat olleen aina iso osa musiikia, mutta nyt ollaan viimein pääsemässä isommille markkinoille. Vans valmistaa kenkiä joiden nimeksi on lätkäisty Slayer Old Skool (Limited Edition) ja käsittääkseni tuote myy amerikkalaisten metalliteinien keskuudessa hyvin (vaikka kyseessä ovatkin aika rumat kengät).
Samaan hengenvetoon voikin kertoa että yhtyeen on tarkoitus esiintyä (jenkki) MTV:n Viva La Bam -ohjelmassa, joka on siis Jackass hölmöilijän ja HIM -fani Bam Margeran oma ohjelma. Luvassa taattua kaaosta.