Pulp Ruisrockiin, Bat For Lashes Provinssiin

Pulp on kiinnitetty ensi kesän Ruisrockiin. Yhtye esiintyy perjantaina 6.7. Mahtava uutinen! The Cardigansin kera Ruisrock on houkutteleva vaihtoehto kesän festivaaleista.

Yhtään huonolta ei vaikuta Provinssirockin tarjontakaan. Seinäjokelainen festivaali on hankkinut uusia bändejä ensi kesän listalleen. Ehkäpä kiinnostavin nimi on englantilaisen Natasha Khanin Bat For Lashes. Muita julkistettuja yhtyeitä ovat mm. The Gaslight Anthem ja Billy Talent.

Ruisrock 2011: perjantai

Ei pitänyt alun perin mennä lainkaan Ruisrockiin tänä vuonna. Sitten ne menivät julkistamaan, että Primus soittaa perjantaina. 13 vuotta sitten Primus soitti Provinssirockissa, ja keikka oli meikäläisen kolmen parhaan keikan joukossa ikinä. Ei yksinkertaisesti ollut mahdollisuutta jäädä kotiin, jos noin pitkän tauon jälkeen palaavat maahan.

Perjantai alkoi Circlen jumituksella. Circle on aivan mahtavaa ensimmäiset puoli tuntia, ja sitten saan yliannostuksen. Circle on kuin sokeria. Vähän on mainiota, mutta liika Circle menee jo yli.

Kun Circle on nautittu, on Primuksen aika. Primus runttaa tunnin verran menemään ja tarjoaa niin leveän kattauksen parinkymmenen vuoden tuotannosta kuin vain siinä ajassa voi. Claypool vaikuttaa hieman nuutuneelta, mutta kovana ammattimiehenä vetää niin tiukasti kuin hänellä on aina tapana. Seuraan keikkaa mosh pitin vieressä tarkkaavaisena. Ympärilläni ei olla ihan yhtä tarkkaavaisia, ja minut peitellään vichyyn ja makeaan savuun vähän väliä. Pitti sekoaa täysin, kun Those Damned Blue Collar Tweekers alkaa soida. Jos Tweekers on yleisön mielestä iso hitti, näemmä muutkin ovat opiskelleet Primuksensa hyvin.

Uusiakin kappaleita kuultiin. Joku bootleggari oli napannut pystybassolla vedetyn Jilly’s on Smackin videolle:

Primuksen jälkeen oli Jarkko Martikaisen pikkulavan akustisen soolokeikan aika. Martikaisen vedon muoto ja yleisön reaktio oli mielenkiintoisesti ristiriidassa. Ote oli rauhallinen ja jonkin verran surumielinen. Yleisö pikkulavalla oli aivan haltioissaan ja hurrasi raivokkaasti. Ehkei artisti ollut tarkoittanut, että porukka olisi aivan ekstaasissa ja huutaisi vimmalla, kun Kaikki me kuolemme pian, mutta yhtä kaikki – nyt oli poikkeuksellisen kova noste Martikaisella. Hyvä.

The National valtasi rantalavan seuraavana. Olen antanut The Nationalille monta mahdollisuutta. On ihan selvää, että kyseessä on hyvä bändi, joka kirjoittaa hienoja biisejä. Silti, jos olen vähänkin väärässä mielentilassa (ts. ei kenkiintuijottelutilassa), se ei iske. Eilen olin vähän liian kiireisellä tuulella, joten Nationalin keikka ei oikein pudonnut. Koska ne ovat kuitenkin sen verran hyviä, tulihan se katsottua alusta loppuun.

Prodigy päätti illan. Hyvät bileet, maa hytkyi, porukka jorasi. Jos olisi ruvennut kitisemään, olisi voinut todeta, että keikka vaikutti aika paljon siltä, että onko se nyt niin hirveän liveä, jos yksi hiljaisella oleva kitara, rummut ja MC painavat menemään valmiiksi ohjelmoidun taustan päälle. Toisaalta näissä karkeloissa se ei ole olennaista. Keikan piti olla hyvät bileet, ja sitä ne olivat.

Takaisin autoon, kotiin ja neljältä nukkumaan. Ruisrockin pistokeikka on ohi.

Primus Ruisrockiin

Ruisrock on julkistanut ensi kesän esiintyjiään. Listasta pomppaa esiin ”yhdysvaltalainen vaihtoehtorockin klassikkoyhtye” Primus. Muita nimiä ovat mm. Robyn, The Prodigy, Hurts, Mark Lanegan & Isobel Campbell, Fleet Foxes ja The National.

Vaikuttaa siltä että Ruissalossa on heinäkuussa hyvät kekkerit. Samalla valinta festareiden välillä kiristyy. Tarjonta on sen verran hyvää, että ainakaan bändien takia ei välttämättä tarvitse lähteä ulkomaille.

Ruisrockin eka esiintyjäerä selvillä

Billy Talent (CAN), Belle & Sebastian (UK), NOFX (USA), Rise Against (USA), The Sounds (SWE), The Ark (SWE), Don Huonot, Flogging Molly (USA), Baroness (USA), Florence & The Machine (UK), Porcupine Tree (UK), Arch Enemy (SWE), The Sonics (USA), Prince of Assyria (SWE), Amon Amarth (SWE), The Baseballs (GER), Stam1na, Lauri Tähkä & Elonkerjuu, Disco Ensemble, Michael Monroe, Vesa-Matti Loiri, ja PMMP.

Missä se rantafestari on?

Kävin Faith No Moren innoittamana taas Ruisrockissa pitkästä aikaa tekemässä yhden päivän pikakäännöksen. 90-luvun lopussa kävin 1996-1999 joka vuosi siellä, mutta sen jälkeen en ole käynyt kääntymässä, kun kansainvälisten isojen nimien sijaan alettiin luottaa kotimaisiin eppunormaaleihin. Nyttemmin kansainväliset isot nimet ovat tehneet paluun, ja siksi päätin itsekin käväistä Faith No Moren tsekkaamassa.

Olin vähän hämmentynyt siitä, että se vanha nätti festarialue oli siirretty painopisteeltään vahvemmin kohti kuraista peltoa kivan rantafestarimeiningin sijaan. Päälava oli ennen hiekkarannalla, josta laivat lipuivat hitaasti ohi. Nyt päälava on tämän näköisellä pellolla:

Ruisrock on muuttunut rantafestarista kurapeltofestariksi.

Onneksi kuitenkin tuolla lavalla veti Faith No More, joka veti toisen timanttisen keikan. Vaikka tämäkin oli viiden tähden kamaa, ei se vetänyt vertoja Kaisaniemen keikalle, kun käytössä oli vähän enemmän aikaa ja vain Faith No Morea katsomaan tullut yleisö.

Bändi veti taas perustiukasti tapansa mukaan ja Patton oli täysin poikkeuksellinen nokkamies. Koko tunneskaala käytiin puolessatoista tunnissa läpi. Angel Dust ja King For A Day olivat hienosti edustettuna, mutta kummastuksekseni Real Thing jätettiin Epiciin ja Surprise! You’re Deadiin. Olisi sinne From Out Of Nowhere tai Falling to Pieces komeasti mahtunut.

1. Reunited
2. Land Of Sunshine
3. Caffeine
4. Evidence (English + Spanish)
5. Surprise! You’re Dead!
6. Last Cup Of Sorrow
7. Cuckoo For Caca
8. Easy
9. Ashes To Ashes
10. Midlife Crisis (with 7 Nation Army by The White Stripes in the middle!)
11. I Started A Joke
12. The Gentle Art Of Making Enemies
13. Be Aggressive
14. Epic
15. Just A Man
——
16. Chariots Of Fire/Stripsearch
17. Mark Bowen
——
18. This Guy’s In Love With You
19. We Care A Lot

Uskon, että Reunited menisi uutena Easyna läpi, jos siitä tehtäisiin MTV-henkinen video.

Volbeatin keikalla mietin, että jotain puuttuu. Kavereilla on hienoja biisejä, ja lauletaan ja soitetaan hyvin, mutta Poulsen ei ole nokkamies, vaikka on lahjakas biisinkirjoittaja ja laulaja. Karismaa ei ole siinä määrin kuin mitä noin hyvältä bändiltä vaaditaan, vaan joutuu pärjäämään lahjakkuudella. Ehkä lahjakkuudella paikkaaminen on ihan kunniakas paikkaus.

Ruisrock, sunnuntai

Lauantai vaati veronsa. Sunnuntaina ehdin Ruissaloon puoli seitsemäksi (!) näkemään José Gonzálezin keikan loppuosan. Näkemättä jäivät mm. naurettavan aikaisin esiintynyt YUP sekä Ismo Alanko Teholla. Onneksi sääennuste parani sateisesta auringonpaisteeksi. Tästä rohkaistuneena otin mukaan kunnon kamerani pokkarin sijaan. Tuloksia voi tutkia tuolta.

José Gonzálezin kitara

Iso festivaaliteltta ei ole José Gonzálezin hartaalle ja akustisvetoiselle musiikille otollisin esittämisympäristö, mutta nyt homma toimi erinomaisesti. Tullessani telttaan Cycling Trivialities soi, jos mahdollista, yhtä tunnelmallisesti kuin Tavastialla. Kahden soittajan kera esiintynyt González sai yleisöltä komeat suosionosoitukset. Encorena kuultiin cover-kappaleet Hand On Your Heart sekä Smalltown Boy.

Kent esitti rockinsa mallikkaasti vaikkei valoshowssa päästykään tämän vuoden Kulttuuritalon keikkojen tasolle. Joakim Berg osaa ottaa yleisönsä eivätkä bändin muut jäsenetkään jää kovin kauaksi taakse. Ensilevyn Blå Jeans kuultiin toisena kappaleena ja varsinaisen setin loppuun tulivat odotetut Om Du Var Här, Dom Andra sekä 747.

Illan viimeiset artistit, yhdysvaltalaiset The National sekä Interpol ovat itselleni vieraita. Molemmat yllättivät kuitenkin positiivisesti. Etenkin The Nationalin sopivan särmikäs esiintyminen vakuutti. Laulaja Matt Berningerin lavaolemuksessa oli jotain joka muistutti Morrisseyn parin vuoden takaisesta Ruisrock-vierailusta. Interpolin tyylikkäät miehet saivat yleisön mukaansa itseni mukaan lukien, mutta lähdin silti kesken keikan pois pelkän väsymyksen takia.

Nyt kotiin lepäämään. Onko sitä tullut vanhaksi kun kolmen päivän festarit alkavat tuntua liian rankoilta?

Ruisrock, lauantai

Ruisrockin lauantai osoittautui varsin tavalliseksi festaripäiväksi. Mikään tsekkaamistani artisteista ei pettänyt, muttei toisaalta todelliset huippukohdat jäivät vähiin. Sellaisen tarjosi onneksi Rantalavalla viimeisenä esiintynyt Primal Scream, joka soitti brittirockinsa mallikelpoisesti. Bändiä oli valitettavasti kuuntelemassa melko vähän väkeä.

Primal Scream esiintymässä Ruisrockissa

Tsekatut bändit olivat 22-pistepirkko, Kari Peitsamon skootteri (iloinen meininki), Scandinavian Music Group (varma kotimainen), Hanoi Rocks (Mike piti showta yllä Andyn ollessa yllättävän taka-alalla), Von Hertzen Brothers (varma kotimainen). Lisäksi kokeilin hetken aikaa Opethia, mutta entuudestaan tuntematon metallibändi osoittautui kesäiseen festaripäivään liian haastavaksi palaksi. Illan päättänyttä HIMiä en myöskään jaksanut katsoa loppuun asti.

Ruisrock, perjantai

Ruisrockin perjantain nimistä mielenkiintoisimmat olivat englantilainen Porcupine Tree sekä ruotsalainen The Sounds. Ehdinkin festarialueelle parahiksi ennen kuin brittiläinen progemetalli kajahti ilmoille.

Keikka ei ehkä aivan yltänyt taannoisen Helsingin Jäähallin keikan tasolle, mutta hyvä se oli silti. Alkuun kuultiin Blackest Eyes, Sound Of Muzak ja uusimman levyn lähes parikymmenminuuttinen Anesthetize. Bändi vaikutti hyväntuuliselta Steven Wilsonin hehkuttaessa että tämä oli jo kolmas keikka suomessa vuoden sisään.

Keikan alkupuolella bassot löivät läpi todella pahasti eikä ongelma parantunut kokonaan keikan kuluessakaan. Open Car-kappaleessa oli mainiot tuplabasarit ja keikkakitaristi Josh Wesley sai sähkökitarastaan aikaan todella aidonkuuloiset akustisen soundit. Loppupuolella kuultiin mm. Way Out Of Here sekä Halo.

The Sounds esitti suunnilleen saman setin kuin Provinssirockissakin ja se kelpasi. Bändi tarjosi erittäin energisen esityksen. Encorena kuultu Tony The Beat on saanut aivan mahtavan, elektronisen livesoundin. Jos vielä tulee mahdollisuus nähdä bändi ennen oletettavaa äänitystaukoa, suosittelen ehdottomasti.

Lopuksi kävin katsomassa pätkän Ministryn esitystä. Agressiivinen ja volyymitasoltaan erittäin luja keikka ei valitettavasti jaksanut pitää mielenkiintoani yllä montaa biisiä, outo bändi itselleni kun on.