The Knifen toinen puolisko Flow-festivaaleille

Ei, tällä kertaa kyseessä ei ole Fever Ray, vaan Oni Ayhun -nimellä esiintyvä Olof Dreijer. Keikasta kertoo Oni Ayhun saitti. Ennen Flow festareita Dreijer ehtii kuitenkin käväistä Club YK:ssa 19.2.

Muita tärppejä Club YK:n helmikuun tarjonnasta ovat Risto 3.2. (tänään!), Yona ja Liikkuvat Pilvet 7.2. sekä Petteri Sariola & Felix Zenger 14.2. Kaksi jälkimmäistä keikkaa ovat ilmaisia.

Pitkä kuuma kesä: lauantai 27.6.

Ensimmäistä kertaa festivaalina järjestetty Pitkä kuuma kesä sijoittui Helsingin Suvilahteen samalle alueelle kuin Flow-festivaali. Alue tosin oli suppeampi kuin mihin Flowssa on totuttu, mm. päälava oli eri paikassa eikä sisätiloja ollut yleisön käytössä lainkaan.

Lauantaina tuli keskityttyä päälavan, eli Kesälavan tarjontaan. Sen avasi Risto, joka soitti alkuiltapäivästä varsin tyhjälle alueelle. Mainion kosketinsoittelun ja kitaroinnin lisäksi bändissä on erittäin viehättävä rytmiosasto, joka pistikin jalan tomuttamaan maata tasaiseen tahtiin. Keikan lopussa Risto houkutteli yleisön (”te kaikki seitsemänkymmentä”) mukaan laulamaan soolona esittämäänsä Putoan kaivossa -kappaleen kertosäettä ja lopetti setin Kari Peitsamon Rakkauteen.

Huomattavasti enemmän fanikantaa keräsi reilua puolta tuntia myöhemmin esiintynyt Disco Ensemble. Keikan jälkeen oli todettava että kyseessä on erittäin tiukka livebändi. Settiin mahtuivat mm. We Might Fall Apart, Bad Luck Charm ja Back On The MF Street sekä nimeämätön uusi kappale.

The Melvins oli festivaalin kummajainen niin ulkoasultaan kuin kokoonpanoltaankin. Buzz Osbornen kiharat harmaat hiukset ja kaapu ovat unohtumaton näky. Lisäksi kokoonpanossa on kaksi rumpalia, joiden rumpusetit ovat hauskasti toistensa peilikuvia.

The Melvins

Festivaalin esiintyjävalikoima oli varsin onnistunut. Yhtään koko kansan vetonaulaa ei ollut tarjolla vaan oli keskitytty tuomaan pienempiä nimiä joilla on fanaattisempi kannattajajoukko. Social Distortion ja The Flaming Lips toimivat eri päivien suurimpina houkuttimina ensiksimainitun onnistuessa vetämään väkeä paremmin paikalle.

Helpoimmin lähestyttävä ulkomaanvieras oli ehkäpä ruotsalainen The Sounds, jonka juuri julkaistu kolmoslevy Crossing the Rubicon toi mukavasti vaihtelua keikkasettiin. Suurimman suosion uusista kappaleista sai odotetusti ja ansaitusti sinkkubiisi No One Sleeps When I’m Awake. Tuttua Sounds-kamaa, mutta erittäin toimivaa. Laulaja Maja Ivarsson flirttaili totuttuun tapaan sekä yleisön että bändikaveriensa kanssa.

Illan pääesiintyjäksi oli siis saatu yhdysvaltalainen, Mike Nessin johtama Social Distortion. Punkrockin kulttinimeksi kutsuttu bändi tarjosi punkia asenteessaan kun taas soitto ja kappaleet nojasivat enemmän rock n rolliin. Poistuin alueelta kun keikka oli kestänyt lähes puolitoista tuntia, joten varsin hyvän annoksen punkrockiaan Ness ja kumppanit ensimmäisellä vierailullaan Suomeen tarjosivat.

Juhlaviikkojen ja YleX Popin esiintyjät julki

Tätä palstaa lukevat ovat varmasti huomanneet että helsinkiläisiä hemmotellaan tänä kesänä erittäin runsaalla ja hyvälaatuisella musiikkitarjonnalla. Tässä jälleen muutama maininnan arvoinen tapahtuma.

Helsingin Juhlaviikkojen Huvilateltan esiintyjinä ovat mm. Wilco, viime vuoden Flow-vieras Ane Brun sekä Laurie Andersson & Lou Reed. Siltä varalta että joku ei vielä tiedä niin Huvilateltan keikkoja pystyy hyvin kuuntelemaan ilmaiseksi teltan viereisiltä kallioilta.

YleX Popin klubi-illat järjestetään 29.-30.5. Nosturissa ja Annankadulle muuttaneessa Bar Loosessa. Nosturissa nähdään perjantaina Regina, Le Corps Mince de Françoise ja norjalainen Eva and the Heartmaker. Lauantaina vuorossa ovat Samettivallankumous ja Viikate. Loosessa soittavat Mojomatics ja Souls (pe) sekä Moneybrother ja Rödsögården (la). Lasipalatsinaukiolla on 30.5. ilmaiskonsertti jossa soittavat mm. Samae Koskinen & Hänen Taikabändinsä sekä Risto.

Risto: Sähköhäiriöön

tarviiko tämä ingressiä?

kun risto teki tokan levyn aurinko aurinko plaa plaa plaa se oli ihan mielettömän paras ja sit rupes odottaan sitä kolmatta levyä, vaikka siinä välissä tuli se live joka sekin oli kova.

sit nyt tuli se kolmas levy ja se on ihan vitun kova. siinä vieläkään ei hitaat biisit putoo hirveen kovaa, mutta nopeet on parhaita, mutta niistä tulee tosi outo olo, kun se tajunnanvirtaisesti kertoo kuinka se toivoo että siitä tulee isona ihan oikee nisti ja se rupee palvoon saatanaa.

mut se ei haittaa ku ne biisit on niin kovii ja karismaa löytyy, varmaan paras mielenvikaisrokkari mitä on ikinä maailmassa ollu, vaikka kyllä se välillä aika diskookin on, niinku joku elävä ihmisjumala -biisi. mutt se viikkoja-biisi on paras ku siinä on vaan numeroita.

ostakaa toi levy tai risto ei tee enää ikinä levyjä.

sitä voi kuunnella myspacessa ja vaikka missä.

“You are witnesses at the new birth of Roklintu Mark II, hope you enjoy our new direction