Ulrich: Nyt turvat tukkoon, ei miksata uudestaan

Metallica reagoi ensimmäistä kertaa Roklinnussakin käytyyn Death Magneticin loudness- ja ”niin lujaa, että menee ruvelle” -keskusteluun.

”I will say that the overwhelming response to this new record has exceeded even our expectations as far as how positive it is. So I’m not gonna sit here and get caught up in whether [the sound] ’clips’ or it doesn’t ’clip.’ I don’t know what kind of stereos these people listen on. Me and James [Hetfield] made a deal that we would hang back a little and not get in the way of whatever Rick’s vision was. That’s not to put it on him – it’s our record, I’ll take the hit, but we wanted to roll with Rick’s vision of how Metallica would sound.”

Lars, minulla on iPod & Koss PortaProt ja minulla clippaa. Ei tuo ole mitenkään hirveän harvinainen laitteisto tai poikkeuksellisen hifi tai lofi. Mitä sinulla oikein on?

Vuoden 2007 parhaat levyt

Jokaisella medialla tuntuu olevan tarve määrittää vuoden parhaat levyt diktaattorimaisesti.

Ei täällä Roklinnussa olla yhtään sen parempia, joten tässä vuoden parhaat levyt:

Radiohead: In Rainbows

Ei ainoastaan jakelumalliltaan poikkeuksellinen, vaan myös sisällöltään huikea. Muutaman vaisumman askeleen jälkeen Radiohead on palannut Bends / OK Computer / Kid A -kultakauden tasoon – ja pojat vieläpä sekoittavat aineksia kaikista noista kolmesta tähän soppaan.

CMX: Talvikuningas

Jos kymmenosainen progehtava avaruusooppera 35 euron hintaisessa paketissa olisi ollut heikko, se olisi ollut suurin naurunaihe suomalaisessa musiikissa pitkään aikaan. Kunnianhimoinen hanke kuitenkin osoittautui aivan huikeaksi onnistumiseksi ja jaksaa pitää otteessaan alusta loppuun. Lisäksi, jos siellä on heti kakkososassa HC-punkrypistystä, siinä on pakko olla paljon hyvää.

Mokoma: Luihin ja ytimiin

Mokoman edellinen, Kuoleman laulukunnaat, saattaa olla paras suomenkielinen metallilevy ikinä. Uusi pääsee lähes samoihin sfääreihin, ja se on paljon.

Porcupine Tree: Fear of a Blank Planet

Sen lisäksi, että levyllä on vuoden paras nimi, sisältökin on kärkiluokkaa. Jos Tool soittaisi Led Zeppeliniä pikkuisen progemmalla otteella, se kuulostaisi tältä. Harmillista, että löysin levyn vasta Porcupine Treen Suomen keikkojen jälkeen.

nine inch nails: Year Zero

NIN on kovemmassa ja tuotteliaammassa vedossa kuin koskaan. Reznorille teki näemmä hyvää tylsistyä hotellihuoneissa. Jos tällaista tavaraa tulee, kun aikansa kuluksi askartelee tietokoneella, soisi herran tylsistyvän useammin.

Levytyssopimuksestaan vapautuneelta Reznorilta lienee odotettavissa seuraavan albumin paikkeilla jonkinlainen Radiohead-tyyppinen downloadaa ilmaiseksi tai ainakin halvalla -julkaisu, kuten Saul Williamsin kohdalla tapahtui.

Saul Williams: The Rise and Inevitable Liberation of Niggy Tardust

Jos pitää Year Zerosta, tämänkin on oltava listalla. Saul Williamsin taustatyötä tekee Trent Reznor hyvin paljon Year Zerolta kuulostavalla tuotannolla. Niggy Tardust on Reznorille samanlainen projekti kuin Antichrist Superstar Marilyn Mansonin kanssa. Mansonin ura lähti komeaan nousuun. Vielä en tiedä, miten Williamsille käy. Toisaalta – jos Rick Rubin ei saanut tehtyä Williamsista koko kansan nimeä, pystyykö siihen kukaan?

Ja hei, edelleen – Niggy Tardust on ilmaiseksi saatavilla Saul Williamsin saitilta.

Rivers Cuomolta soolomateriaalia, Weezer-levy ensi vuonna

Weezerin laulaja-lauluntekijä Rivers Cuomo julkaisee loppuvuodesta soololevyn, johon on kerätty vuosien varrella kertyneitä, Weezerin levyille päätymättömiä kappaleita. Poikkeuksena tästä on Buddy Holly -demo. Lisäksi mukana on muutama cover-kappale.

Weezerin seuraavan levyn nauhoitukset on puolestaan saatu päätökseen ja siirrytty miksausvaiheeseen. Albumi julkaistaan ensi vuonna ja sen tuottaa edellisen tapaan Rick Rubin, joten hyvää on luvassa.