Radiohead: King of Limbs

Olen antanut King of Limbsin syöpyä mieleen riittävän kauan. Nyt siitä voi jo sanoa enemmän. King of Limbs on levy, josta ei tulisi suosittu, ellei Radiohead olisi sitä tehnyt. Levy ei ole järin helposti lähestyttävä, eikä se putoa oikein mihinkään genreen näppärästi. Toisaalta se on elektronista musiikkia, toisaalta levyn loppupuolella kuuluu myöhempien aikojen Radioheadin kitaramusiikki.

King of Limbs on parhaimmillaan alusta loppuun kuunneltuna. Yksittäiset raidat voivat jäädä vähän luoliin huuteluksi. Jos aikainen Radiohead oli hienoja poppibiisejä, nyt musiikin sydän on pienieleisessä, mutta erikoisessa soundimaailmassa, joka kantaa läpi koko levyn. Alun elektrosyke aukeaa hiljalleen lopun akustisvetoisemmiksi biiseiksi.

Onko tämä hyvä platta? On toki, mutta ilman vanhoja meriittejä tätä ei kovin moni löytäisi, saati sitten maksaisi useampaa kymppiä kalliimmasta newspaper editionista, josta ei ihan tarkkaan edes tiedä, mikä se on.

Roklinnun vuosikymmenen parhaat albumit – 5. Radiohead: Kid A

2010-luku alkaa, joten nyt on aika panna 2000-luvun ensimmäiset kymmenen vuotta pakettiin. Roklinnussa on aiemmin vaahdottu 90-luvun ja 80-luvun parhaista levyistä.

Lähtölaskenta parhauteen alkaa sijasta viisi, jonka valtaa Radioheadin Kid A.

Kid A:ta edeltänyt OK Computer (joka oli Roklinnun 90-luvun toiseksi paras levy) keräsi kaikki mahdolliset hehkutukset, mitä levy voi suinkin saada. Kuten kunnollista antikapitalistista vaihtoehtorokkaria pitääkin, Thom Yorkea alkoi ahdistaa kaikki tuo menestys ja piti tehdä jotain ihan muuta. Fanina olisin halunnut toisen, vieläkin paremman OK Computerin. En saanut sitä, mutta sain jotain yhtä hyvää – lähes yhtä hyvän täysin toisen genren elektronisen levyn, joka silti kuulosti Radioheadilta. You are witnessing the birth of Radiohead Mark II, hope you enjoy our new direction.

Ensimmäiset muutamat kuuntelut olin aika äimänä levystä. Ei se huonolta aluksi kuulostanut, mutta ei siitä tuntunut saavan mitenkään kiinni. Lopulta palaset loksahtivat kohdalleen ja ymmärsin, miksi Radiohead halusi heittää perinteiset instrumenttinsa hetkeksi pois.

Rolling Stonen, Pitchforkin ja Timesin mielestä tämä oli vuosikymmenen paras levy. Minä löysin neljä parempaakin. Kerron niistä lisää pian.

Kid A Spotifyssä

90-luvun parhaat levyt: 2. Radiohead: OK Computer

Kakkoseksi Roklinnun parhaat 90-luvun levyt -listalla yltää Radioheadin OK Computer vuodelta 1997.

Olin alkuvuoden 1997 tehokkaasti eristettynä rokista ja kaikesta uudesta armeijan harmaissa. Pääsin syksyllä ulos ja tulin opiskelemaan. Olin opiskelukaverin luona tekemässä ryhmätyötä, kun hän pani taustamusiikiksi soimaan Radioheadin OK Computerin. Se bändi, joka oli menneisyydessä tehnyt Creepin ja Fake Plastic Treesin oli tehnyt jotain aivan käsittämättömän erilaista, mutta hienoa hänen mielestään. Hyvin nopeasti olin samaa mieltä.

Vaikka levy oli surullinen, haastava ja valtavirrasta sivuun, suuri yleisö otti sen omaksensa. Tämä oli ensimmäinen askel keskikokoisesta kitararockbändi Radioheadista maailman suosituimmaksi elektrorokbändi Radioheadiksi.

Avaussinkku oli kolmesta biisiaihiosta kasattu alun perin vartin mittainen Paranoid Android, jonka video pyöri MTV:llä kummallisuuteensa nähden yllättävän paljon. Alettiin jo elää aikoja, jolloin MTV muuttui reality-kanavaksi, jossa vaihtoehtovideot eivät paljon juhlineet.

Vaikka levyn raidoista yksikään yksinään ei ole yhtä huikea kuin vaikkapa aiemmin mainitun Jane’s Addictionin Three Days, kokonaisuus on upea. Reilu 50 minuuttia parhautta, jonka katkaisee vain pieni Fitter, Happier -huokaisutauko välissä.

Radiohead ei arvellut ylittävänsä OK Computeria toisella samanlaisella, joten he lähtivät aivan eri suuntaan ja tekivät täysin erilaisen Kid A:n. Näin OK Computerista jäi parempi maku, kun perään ei tehty samanlaista huonompaa.

90-luvun parhaat levyt, osa 4

Lego-radiopää

Arrto kirjoitti taannoin Radioheadin tech-coolista musiikkivideosta ”House of Cards” ja siitä, kuinka bändi kannustaa kansalaisia ihmisiä luomaan uutta tarjottujen materiaalien pohjalta.

Nyt Gizmodo-sivustolla esitellään eräs tällainen tuotos – Legoilla toteutettu 3d-rendaus!

Tähän voisi lainata Gizmodon artikkelin ensimmäistä kommentoijaa: ”White Stripes, eat your hearts out!”.

(Samassa kommenttiketjussa joku toinen tosin väittää, että tuo olisi tietokoneella tehty, mutta sama se, idea on silti hieno.)

Radiohead teki musiikkivideon ilman kameroita

Pitchfork kertoi jokunen päivä sitten, että Radioheadin ”House of Cards” -biisin musiikkivideo tehdään ”siistiin teknologian avulla”, ilman kameroita.

Video on nyt nähtävissä Google Code -sivujen alla. S

ivuilta löytyy myös ”the making of” -video, tietoa käytetystä teknologiasta ja kaikki videon tekoon käytetty 3d-data. Radiohead kannustaa ihmisiä tekemään näistä aineksista omia videoitaan ja lisäämään ne Youtuben House of Cards -ryhmään.

Radiohead kilpailee kiivaasti NiN:n kanssa tech-cool #1 -bändin asemasta.

zp8497586rq