Vieraskynä: Psychotropic Caravan Warm-Up

Eetu Pellonpää kirjoittajana ja Aspe Timonen kuvaajana lähestyivät Roklintua ja halusivat postata vierailijoina arvionsa Psychotropic Caravanin warm-up -klubilta. Roklinnussa on tilaa, joten tässä se, mitä heillä oli kerrottavana ja näytettävänä:

Psychotropic Caravan Warm-Up
4. helmikuuta 2011, Alakerta (Nosturi), Helsinki

Nosturilla on jo useampana vuotena päästy nautiskelemaan psykedeeliseen heavymusiikkiin keskittyvistä Psychotropic Caravan konsertti-illoista. Tänä vuonna varsinaista päätapahtumaa edelsi myös Nosturin Alakerta-ravintolassa paikallisten hippiyhtyeiden säveltaidetta esittelevä warm-up happening. Porukkaa oli saapunut alkuillasta paikalle varsin mukavasti, ja bändien soittoa odotellessa tunnelmaa loihtivat DJ:n tajusteluvinyylivalinnat.

Soittolauteille saapui ensimmäisenä BLACK LIZARD AND THE LIQUID PLASTIC CASTLES, jonka hypnoottiset vintagekappaleet aikaansaivat yleisössä innostunutta riemua. Setti alkoi rauhallisesti aukeavalla mantralla, josta atonaaliset säröäänet johdattelivat arkaaisemmin sykkivään rytmimaailmaan. Yhtyeen musiikin ydin sijaitsi 1960-luvun rockin sävellysperinteen sydänmailla. Soundia oli laajennettu myös stoner-henkisillä osioilla, joista soljuttiin sujuvasti myös rennompiin indie-rockin tunnelmiin, yleisilmeen pysyessä eheän uskottavana. Sävellykset olivat minimalistisia sekä loogisia, yhdistäen helposti lähestyttävän rockin sakraalisempaan psykedeeliseen kokemukseen. Kokeelisemmat efektikohdat keskittyivät biisieen soolo-osuuksiin, ja vakuuttavasti soitetusta persoonallisesta musiikista tuli vertailukohdaksi mieleeni rajumpi keitos vanhoista Velvet Undergroundin meiningeistä. Pienen tilan voimistamat volyymit tekivät setistä varsin intensiivisen kokemuksen, jota käsityönä toteutetut psykedeliavisuaalit tukivat hienosti. Äänitasapaino oli miksattu hyvin, ja yleissoundi oli tyyliltään seuraavaksi esiintyvän orkesterin kanssa varsin samanhenkinen.

OCTOPUS SYNGin materiaali oli sävelinformaatiopohjaltaan Lizardia syvällisempää settiä, mutta selkeän melodisen muotokielensä puolesta helposti omaksuttavaa sekä mielekästä kuunneltavaa. Autenttista hippimeinkiä vaalivan orkesterin keikka nousi ensin varovaisesti siivilleen, paljastaen dynaamisen puolensa vasta seesteisen aloittelun jälkeen. Alkuvaiheessa soundit olivat vähän sameat, ja bändin maestrona toimivan Jairen laulut kuuluivat aika hiljaisina läpi keikan. Muutenkin varsin kovat äänenvoimakkuudet sotkivat hieman soundien selkeyttä, ravintolan laaja lasiseinä varmaan osaltaan vaikutti myös tähän seikkaan. Joka tapauksessa sympaattinen ja rentoutunut vintagepläjäys sisälsi paljon kyttäilyä rauhallisissa suvannoissa, joista rajummin rokkaavat teemat räjähtivät sfääreihin värikirjavalta soittolavalta.

Musiikki oli ajoittain hartaan hypnoottisesti paikallaan jumittavaa, mutta harkittujen sovitusten kautta silti monimuotoisesti polveilevaa. Myös avoimet ääniympäristöt sävellettyjen osioiden keskellä toivat lisäkontrastia stimuloivaan kuuntelukokemukseen, jota pitkät ekspressionistiset soitto-osuudet vielä eskaloivat. Toisiaan tukevat vastakohtaisuudet olivat läsnä myös rentoutuneissa tunnelmissa sekä neuroottisissa kitarakudelmissa, jotka yhtyivät soittajien ja yleisön jakamana innostuksena riemukkaaksi yöksi. Kolmen laulajan myötä välittyi voimakas inhimillinen presenssi, yhtyeen leidilaulajan tuodessa kaivattua rotia hippiäspoikain riemukkaaseen meuhkaamiseen. Hän myös osaltaan täydensi antiikkisilla kosketinsoittimilla varsin kitarapohjaista soundia. Muusikoiden sielunmaiseman kanavoinnin myötä mahdollistui vapaa leijunta omassa sisäavaruudessa, meditatiivisten osioiden vallitessa suurta osaa soittoajasta rokkaamisen ohella. Reilun vuoden itsevarmuutta kasvattaneelta kokoonpanolta tämä oli mielestäni paras esitys mitä olen toistaiseksi nähnyt, vaikka huonoja niistä ei ole ollut yksikään.

Loppuyöstä koettiin DARK PSYCHEDELIA SPACE JAM, joka muodostui paikalla olleiden muusikoiden sekä uhkarohkeiden humalikkojen kollektiivisesta vapaasta improvisaatiosta. Aluksi sumutettiin kitaraa reverbien kautta basson junnatessa hidasta pulssia. Saksofoni liittyi levitaatioon hienojen space-pöhinöiden kera, ja vapaan kakofonien free-tykitys vyörytti yötä eteenpäin. Jossain vaiheessa kitara avasi rytmitetymmän rullauksen, ja aggressiiviset elementit tasapainottuivat rauhallisemman rytmisektion toimesta. Vapaan avaruuskellunnan lyserdisesti muuntuvia vaiheita värittivät ajoittain rajut innovaatiot, sekä ilmeisesti myös tekniset ongelmat kitaran kanssa. Tämä ilmiö muunsi skenarion hetkellisesti minimalistiseksi performanssiksi.

Runonlausunnan ja elektronisen rutinan myötä baarin seinillä valui hissukseen kosmista tunnelmaa vailla selkeää rytmistä taikka melodista keskipistettä. Lopulta kitarat elävöityivät jälleen rajumpaan revitykseen löysän bluesahtavan rytmin päälle. Hahmottomasta massasta alkoi nousta selkeän formalistisia muotoja, jotka pukeutuivat väkivaltaisen happorokin harteille. Instrumentteja sekä soittajia tuli ja meni vapaaseen tahtiin, kaikki omalta osaltaan rakentaen kosmista stonereeposta. Tummanpuhuvaa avaruustarinaa julistavia profeettoja pystyi myös kyttäämään tarkemmin valoshown puuttuessa, yön sykkeen jatkuen armottomana sekä kiinnostavana. Prosessi syventyi laaja-alaisesti space rockin kontekstin eri ulottuvuuksiin, jatkuen aina valomerkin synninpäästöön saakka. Itselle erityisesti mieleen jääneenä kohtana mainitsisin saksofoniosuudet, jotka kasvoivat hypnoottisen transsin vakiintuessa uskomattoman hienoiksi sooloiksi. Varsin hämmentävä spektaakkeli osoitti soittajilta kokonaisuudessaan hyvää tilannehallintaa, vapautuneisuutta sekä mielikuvitusta.

Konsertin lavasuunnitelma oli onnistunut, koska esiintymisiä oli mahdollista seurata mielekäästi ravintolan joka kolkasta. Soittoesitykset olivat Valovirhee-ryhmän tyylikkäiden vintagevisuaalien värittämiä, ja yleisöä oli loppuillasta tuvan täydeltä. Myös bändien välissä tulitetut DJ-musat antoivat viitettä lauantain tulevan päätapahtuman tunnelmista, ja siivittivät osaltaan illanviettäjien rentoa jutustelua sekä bilettämistä. Kokonaisuudessaan pääsylipun hinnalla sai lunastettua mukavan rauhallisen psykedeliakokemuksen, orkesterien säveltaiteen hurjemmista esteettisistä ulottuvuuksista taikka muutamien kosmonauttien kaoottisemmasta humalanhetkestä huolimatta.

Teksti: Eetu Pellonpää
Kuvat: Aspe Timonen

rok-video: Psychotropic Caravan Festival revisited

Silläkin riskillä että omakehu haisee ja toistan itseäni, YouTubesta löytyy Nosturilla pidetty Psykotrooppinen karavaani kokonaisuudessaan, poislukien DJ-setit ja muu väliaikaviihdyke.

Psychotropic Caravan Festival kanava YouTubessa

Mielestäni noista videoista saa ihan kivasti kiinni tunnelmasta ja sounditkaan eivät ole ihan silkkaa paskaa… koko aikaa.

Psychotropic Caravan Festival @ Nosturi, 28.2.2009

Olen hieman jäävi puhumaan tästä tapahtumasta, koska olen osa sen järjestänyttä kollektiivia, mutta siitä huolimatta tai juuri sen vuoksi pitää siitä jokunen sana kirjoittaa. Ensinnäkin, IHAN HELVETIN HIENO TAPAHTUMA! Kertakaikkiaan, ei olisi voinut kovinkaan paljon paremmin mennä, suoritus/toteutus oli lähestulkoon täydellinen.

Kyseessä on siis Psychotropic Zone ja Planet Caravan kollektiivien yhdessä järjestämä tapahtuma (Elmun osallisuutta väheksymättä), jossa soittivat Dark Buddha Rising, saksalainen Vibravoid, keikkatauolta palannut roklintujen kestosuosikki Circle, suomalais/ruotsalais/brittiläinen Lord Vicar.
Aikamoinen tyylillinen sekamelska siis. Maistiaisia bändeistä on tarjolla tapahtuman MySpace-sivujen kautta.

Illan sisältö ei rajoittunut livemusiikkiin, vaan kiinteänä osana kummankin järjestäjätahon toimintaa on myös visuaalinen anti musiikin ohessa. Kaikkien yhtyeiden aikana Random Doctorsien VJ Odd velhoili videotaidettaan ja loi kullekin yhtyeelle omaa tyyliään vastaavaa videotaidetta, joka lisäksi sulautui osaksi yhtyeen musiikkia ja esiintymistä.
Valoista oli vastuussa Zonen luottomies, jonka toimesta Nosturin valaistus menikin aika pitkälti uusiksi, mukaanlukien normaalien värivalojen lisäksi kattoon pultatut 6-8 öljylamppua, strobot, heittimet ja muu pikkusälä. Lisäksi Valovirheen herrat lisäsivät soppaan oman osansa piirtoheitinvisuillaan. Tämän vuoksi meillä olikin paikalla yli 50 neliömetriä paloturvallista screenikangasta, jolle kaikki tämä valomäärä saatiin mahdutettua.
Ihan tiedoksi, jos meillä olisi ollut enemmän aikaa, olisi meillä ollut vielä neljä videotykkiä lisää, puhumattakaan valoista joille ei yksinkertaisesti löytynyt enää tilaa.

Itselleni kovimmasta keikasta vastasi koko tapahtuman avannut Dark Buddha Rising, jonka raskas ja synkkä psykedelia yhdistettynä visuaaliseen puoleen ravisteli rajusti. Vokalistin ilmestyminen lavalle puolessa välissä keikkaa, yläruumis paljaana, verisenä ja kasvoillaan corpse paint -tyyppinen maski, oli oikeasti pelottava näky.

Saksalaisen Vibravoidin psykedelinen retro-rock toimi erittäin hyvin, yhdistettynä valojen ja videoiden sekä hommaamiemme tanssityttöjen kanssa oli lopputulos erittäin upea. Kiitos vielä JayWalking tanssi-/performanssikollektiiville omasta osuudestaan, mahtavaa!
Bändi sanoi ottaneensa reilusti levyjä myytäväksi, mutta silti tuntui että heille sai koko ajan olla huomauttamassa että veisivät levymyyjille niitä lisää, kun olivat taas jo myyneet kaikki.

Circlen keikka oli sitä itseään. Oli vaikeaa pitää omaa ilmettä peruslukemilla, kun maanisesti hymyilevä, merimieslakissa ja massiivisessa niittikuorutuksessa virnuileva Rättö roiski menemään. Varsinkin keikan aloitus oli aivot nyrjäyttävä kokemus, 5 minuuttia suoraa tykitystä ja hurjia poseerauksia oli omiaan nostattamaan tunnelmaa. Iso osa yleisöstä oli tullut paikanpäälle nimenomaan Circlen vuoksi, joten yhtyeen lopetettua hävisi kolmasosa yleisöstä narikan kautta kotiin.

Viimeisenä soittanut Lord Vicarin perinnetietoinen doom metal oli omiaan illan viimeisenä esiintyjänä. Keikan alun teknisiä ongelmia lukuunottamatta, illan viimeinen akti oli myös mitä mainionta meininkiä ja monelle illan tärkein bändi.

Keikkojen välissä soittaneet DJ:t pitivät tunnelmaa yllä, alussa allekirjoittanut eli DJ Shrike, sekä myöhemmin DJ:t Astro, Saunatonttu ja Jugh!.

Kaikenkaikkiaan onnistuimme tavoitteissamme, joka mahdollistaa myös uusien tapahtumien järjestämisen. Kiitos kaikille!

Psychotropic Caravan @ MySpace
Dark Buddha Rising, kuuntele bändiä @ Last.fm
Vibravoid -kotisivut
Circle -kotisivut
Lord Vicar @ MySpace

Kuvia tapahtumasta @ Picasa, kuvaaja Juho Hamari

EDIT:
Psychotropic Caravan DJ-sets
CityVice haastatteli tapahtumassa Lehtisaloa, videolla pieniä pätkiä yhtyeen esiintymisestä

Circle tekee paluun esiintymislavalle 28.2.2009

Tänä vuonna keikkailutaukoa viettävä Circle palaa estradille helmikuun lopussa. Bändi on mukana Nosturissa järjestettävässä Psychotropic Caravan -illassa. Tapahtuman muita esiintyjiä ovat suomalais-ruotsalais-brittiläinen doom metallin superyhtye Lord Vicar, ensimmäistä kertaa Suomessa vieraileva saksalainen Vibravoid ja kotimainen Dark Buddha Rising.

Edit (Shrike): Psychotropic Caravan @ MySpace, tapahtuman järjestävät yhteistyössä Club Planet Caravan & Psychotropic Zone, mukana menossa Elmu.