Ruisrock, perjantai

Ruisrockin perjantain nimistä mielenkiintoisimmat olivat englantilainen Porcupine Tree sekä ruotsalainen The Sounds. Ehdinkin festarialueelle parahiksi ennen kuin brittiläinen progemetalli kajahti ilmoille.

Keikka ei ehkä aivan yltänyt taannoisen Helsingin Jäähallin keikan tasolle, mutta hyvä se oli silti. Alkuun kuultiin Blackest Eyes, Sound Of Muzak ja uusimman levyn lähes parikymmenminuuttinen Anesthetize. Bändi vaikutti hyväntuuliselta Steven Wilsonin hehkuttaessa että tämä oli jo kolmas keikka suomessa vuoden sisään.

Keikan alkupuolella bassot löivät läpi todella pahasti eikä ongelma parantunut kokonaan keikan kuluessakaan. Open Car-kappaleessa oli mainiot tuplabasarit ja keikkakitaristi Josh Wesley sai sähkökitarastaan aikaan todella aidonkuuloiset akustisen soundit. Loppupuolella kuultiin mm. Way Out Of Here sekä Halo.

The Sounds esitti suunnilleen saman setin kuin Provinssirockissakin ja se kelpasi. Bändi tarjosi erittäin energisen esityksen. Encorena kuultu Tony The Beat on saanut aivan mahtavan, elektronisen livesoundin. Jos vielä tulee mahdollisuus nähdä bändi ennen oletettavaa äänitystaukoa, suosittelen ehdottomasti.

Lopuksi kävin katsomassa pätkän Ministryn esitystä. Agressiivinen ja volyymitasoltaan erittäin luja keikka ei valitettavasti jaksanut pitää mielenkiintoani yllä montaa biisiä, outo bändi itselleni kun on.

Vuoden 2007 parhaat levyt

Jokaisella medialla tuntuu olevan tarve määrittää vuoden parhaat levyt diktaattorimaisesti.

Ei täällä Roklinnussa olla yhtään sen parempia, joten tässä vuoden parhaat levyt:

Radiohead: In Rainbows

Ei ainoastaan jakelumalliltaan poikkeuksellinen, vaan myös sisällöltään huikea. Muutaman vaisumman askeleen jälkeen Radiohead on palannut Bends / OK Computer / Kid A -kultakauden tasoon – ja pojat vieläpä sekoittavat aineksia kaikista noista kolmesta tähän soppaan.

CMX: Talvikuningas

Jos kymmenosainen progehtava avaruusooppera 35 euron hintaisessa paketissa olisi ollut heikko, se olisi ollut suurin naurunaihe suomalaisessa musiikissa pitkään aikaan. Kunnianhimoinen hanke kuitenkin osoittautui aivan huikeaksi onnistumiseksi ja jaksaa pitää otteessaan alusta loppuun. Lisäksi, jos siellä on heti kakkososassa HC-punkrypistystä, siinä on pakko olla paljon hyvää.

Mokoma: Luihin ja ytimiin

Mokoman edellinen, Kuoleman laulukunnaat, saattaa olla paras suomenkielinen metallilevy ikinä. Uusi pääsee lähes samoihin sfääreihin, ja se on paljon.

Porcupine Tree: Fear of a Blank Planet

Sen lisäksi, että levyllä on vuoden paras nimi, sisältökin on kärkiluokkaa. Jos Tool soittaisi Led Zeppeliniä pikkuisen progemmalla otteella, se kuulostaisi tältä. Harmillista, että löysin levyn vasta Porcupine Treen Suomen keikkojen jälkeen.

nine inch nails: Year Zero

NIN on kovemmassa ja tuotteliaammassa vedossa kuin koskaan. Reznorille teki näemmä hyvää tylsistyä hotellihuoneissa. Jos tällaista tavaraa tulee, kun aikansa kuluksi askartelee tietokoneella, soisi herran tylsistyvän useammin.

Levytyssopimuksestaan vapautuneelta Reznorilta lienee odotettavissa seuraavan albumin paikkeilla jonkinlainen Radiohead-tyyppinen downloadaa ilmaiseksi tai ainakin halvalla -julkaisu, kuten Saul Williamsin kohdalla tapahtui.

Saul Williams: The Rise and Inevitable Liberation of Niggy Tardust

Jos pitää Year Zerosta, tämänkin on oltava listalla. Saul Williamsin taustatyötä tekee Trent Reznor hyvin paljon Year Zerolta kuulostavalla tuotannolla. Niggy Tardust on Reznorille samanlainen projekti kuin Antichrist Superstar Marilyn Mansonin kanssa. Mansonin ura lähti komeaan nousuun. Vielä en tiedä, miten Williamsille käy. Toisaalta – jos Rick Rubin ei saanut tehtyä Williamsista koko kansan nimeä, pystyykö siihen kukaan?

Ja hei, edelleen – Niggy Tardust on ilmaiseksi saatavilla Saul Williamsin saitilta.

Porcupine Tree Helsingin Jäähallissa 15.12.

Englantilainen progerockia ja -metallia soittava Porcupine Tree esiintyi edukseen toisella Suomen keikallaan. Parituntinen setti sisälsi otteita niin uran alkuajoilta kuin uusimmalta Fear of a Blank Planet -albumilta. Keikan alkupuolella kuultiin mm. The Sound of Muzak ja Lazarus, joiden jälkeen keskityttiin uuden albumin 17-minuuttiseen Anesthetize-kappaleeseen. Pitkä kappale toimi livenä hyvin ja intensiteetti säilyi koko sen keston ajan.

Continue reading