P!nk Hartwall Areenalla 28.5.2013

P!nk esiintyi eilen Hartwall Areenalla käytännössä loppuunmyydylle, naisvaltaiselle yleisölle.

Heti ensimmäisen kappaleen, Raise Your Glassin aikana pistettiin iso vaihde silmään. Hienon, hieman kabareetyylisen lavarakennelman täyttivät seitsenhenkinen yhtye sekä tanssijat, jotka nostivat P!nkin joustavien köysien varaan ilmaan kieppumaan. Laulaja selkeästi nauttii akrobatiasta sillä jo edellisellä kiertueella hän taiteili vaijerien varassa yleisön yläpuolella.

Runsas liikkuminen lavalla oli näyttävää, mutta vei parasta terää P!nkin laulusta. Kun hän malttoi rauhoittua The Great Escapen ajaksi pianon ääreen, saatiin todiste siitä että laulutaidot ovat kunnossa. Heti perään kitaristi Justin Derricon kanssa duona, ilman koristeita esitetty Who Knew taas todisti että P!nkillä on oikeasti hyviä pop-kappaleita.

Show:ssa oli pieniä suvantokohtia kun päätähti vaihtoi asua tai veti henkeä. Lisäksi jotkin kappaleet eivät puolustaneet paikkaansa setissä menestyksekkäästi. Liikkumavaraa noin huolella suunniteltu visuaalinen esitys ei siedä: setti oli käsittääkseni täysin sama kuin edellisellä Tukholman keikalla.

Keikka päättyi encorena esitettyyn So What -kappaleeseen, jonka aikana P!nk lensi ilmassa vaijerien varassa ympäri Areenaa. Todella näyttävän näköistä.

P!nkillä on tulevaisuudessa mahdollisuus nousta stadionsarjaan. Muutama iso hitti siihen vielä tarvitaan, mutta show:n laadukkuudesta homma ei jää kiinni.

Rock Werchter 2010: lauantai

Lauantai alkoi Foo Fighters -rumpalin setillä. Taylor Hawkins and The Coattail Riders aloitti soittamaan jo puoli yhdeltä, joten paikalla ei vielä ollut paljoakaan porukkaa. Rento Hawkins itsekin päivitteli aikaista soittoaikaa.

Rentoudesta huolimatta avauskappale Not Bad Luck oli erittäin tiukka veto. Kappale kuuluukin Red Light Fever -albumin parhaimmistoon. Perään kuultiin mm. Hole In My Shoe, Get Up I Want to Get Down ja Your Shoes. Hawkinsin työskentelyä oli hauska seurata: hän soittaa rumpuja erittäin raskaalla kädellä ja tekee mielellään ylimääräisiä koukkuja mihin vain ehtii.

Keikan parhaimmistoon lukeutui riffijamittelu Sunshine, jossa jokaisella bändin jäsenellä oli oma soolo-osuus. Loppuun kuultiin vielä sinkkubiisi Way Down ja It’s Over. Hyvä keikka, jota hieman häiritsivät lavan ympärillä häärivät, P!nkin ja Rammsteinin keikkoja valmistelleet roudarit.

Päivän piristysruiske oli päälavalla esiintynyt The Ting Tings. Kaksikko soitti iloista poppia yhdistellen tanssimusiikkia ja rokkia ripauksella 60-luvun henkeä. Yhtye sopii mainiosti festareille sillä sen musiikki on helposti omaksuttavaa. Muutama erinomainen biisi aiempien sinkkujen lisäksi settiin tosin tarvittaisiin.

Kokoonpanoa ei ole laajennettu keikkoja varten, joten kaksikko on joutunut soveltamaan saadakseen biisit toimimaan. Kauniimpi osapuoli Katie White hoiti kitaran ja Jules De Martino rummut kun taas perkussiot ja basso tulivat nauhalta. Whiten korkea lauluääni tuntui ontolta yksinään, mutta onneksi De Martino lauloi useimmissa biiseissä stemmaa.

Keikan parhaimmistoon kuuluivat odotetusti Shut Up and Let Me Go sekä That’s Not My Name, jotka oli viisaasti säästetty setin loppuun.

The Ting Tingsin jälkeen päälavalla esiintyi P!nk, joka toi mukanaan hienot, Funhouse-levyn teemaa toistavat lavasteet. Setti oli odotetusti viihdyttävä.

P!nkin kappaleet ovat puhdasta poppia, joten esityksessä ei ollut kyse sävyeroista vaan kertosäkeistä. Alussa soitettu Funhouse ja myöhemmin kuultu Sober todistivat tämän hyvin. Kitaristi Butch Walker sai hetkeksi pääroolin kun kuultiin lainakappaleet My Generation, Basket Case ja Roxanne. Edellisillan Green Day -keikka oli vakuuttanut kaikki, joten Basket Case sai yleisöltä riemastuneen vastaanoton. Butch Walker on muuten tehnyt yhteistyötä mm. Weezerin kanssa yhtyeen Raditude -levyllä.

P!nk

Keikka päättyi isoon So What -hittiin, jonka aikana P!nk leijaili yleisön yläpuolella vaijerien varassa. Samaa lienee luvassa kun P!nk saapuu Helsinkiin vajaan viikon päästä.