How to Destroy Angels on Reznorin Plastic Ono Band

nine inch nailsin Trent Reznor on purkittanut kuuden biisin EP:n uuden bändinsä kanssa. Uusi bändi on How to Destroy Angels ja debyytti-EP on samanniminen. Bändiin kuuluu Trent Reznor ja Mariqueen Maandig, hänen vaimonsa.

Pieni sämpleri on jo annettu, ja se kuulostaa NINin Year Zeron sähköisemmiltä vedoilta. Odotellaanpa tuota mielenkiinnolla.

Fanien työstämä NIN-livevideo

Kiitos sen, että NIN on vapaamielinen tekijänoikeuksiensa suhteen, fanit ovat työstäneet nine inch nailsin viimeiseltä kiertueelta livevideon. Videota jaellaan (laillisesti!) bittorrentilla.

Kuten Youtube-versiosta alla näkyy, pätkä on editoitu niin antaumuksella, ettei sitä arvaisi harrastelijaprojektiksi. Harvempi konserttivideoharrastelijaprojekti jaellaan 1080p-videona 5.1-äänillä, kuten tämä.

NIN/JA-kiertueelle mukaan Tom Morellon uusi bändi

Rage Against The Machinen Tom Morellolla on uusi projekti: Street Sweeper. Kitaramusiikin ja rapin yhdistäminen on yleensä huono idea, paitsi jos olet Tom Morello. Bändin saitilla on yksi biisi maistiaisina

Street Sweeper lähtee kiertämään NIN / Jane’s Addiction -kiertueelle, niin kuin lineup ei olisi ollut riittävän ilmiömäinen ilmankin. Nyt muuten pitäisi vähän hemmetin äkkiä ilmoittaa, että tuo kiertue tulee Pohjoismaihin. (Kohtalon ivaa olisi, jos huomenna tulisi uutinen otsikolla ”NIN/JA tour date announced in Reykjavik!”)

NIN ja Jane's Addiction tulevat Eurooppaan!

The NIN Hotline kertoo, että NIN ja Jane’s Addiction tulevat Eurooppaan festareille.

”Nine Inch Nails and Jane’s Addiction have been added to the lineup at Punchestown Racecourse between July 10th and 12th. Presumably, more Euro festival dates will start to take shape, so keep your eyes peeled.”

Nyt olisi tilaisuus.

NIN telakalle, Reznor tekee hommia Jane's Addictionin kanssa

Normaalisti en päivitä työpäivän aikana Roklintua, mutta nyt tuli sellainen uutispläjäys, etten pysty pitämään tätä iltaan asti sisälläni: NIN.comin mukaan Trent Reznor pistää NINin tauolle ja keskittyy tekemään jotain Jane’s Addictionin kanssa.

Ainakin kiertue on tulossa. Myös studiossa on oltu ja kokeiltu kaikennäköistä.

Jos Reznor tekee Antichrist Superstarit / Niggy Tardustit Jane’s Addictionille, tämä on jokseenkin parasta ikinä.

Ensimmäisiä maistiaisia fanien NIN-videoproggiksesta tarjolla

Aiemmin Roklinnussa mainittu NIN-fanien videoprojekti alkaa tuottaa hedelmää.

Klikkaa läpi Youtubeen, niin voit valita myös HD-version katsottavaksi.

Tuo on aivan valtavan upea projekti. Siihen ei vaadittu mitään muuta kuin idea, rohkeutta antaa vapautta faneille ja fanien yhteisöllisyyttä. Odotan innolla lopullista kokoon kasattua versiota. Siitä tulee paras bootleggi ikinä.

90-luvun parhaat levyt: 1. nine inch nails: the downward spiral

Roklinnun 90-luvun parhaiden levyjen lista on saavuttanut viimeisen osansa.

90-luvun paras levy ei ole Nirvanan Nevermind. Se saattoi olla merkittävin ja on eniten myynyt 90-luvun rocklevy maailmassa (sen sijaan Suomessa jopa Jope Ruonansuu pieksee sen), mutta sen jälkeläinen In Utero on vielä parempi levy. Eikä myöskään Metallican musta levy ole 90-luvun paras levy, vaikka myi ihan julmetusti ja sinänsä hyvä levy onkin – joskin selkeästi heikompi kuin kolme edeltävää. Myöskään Oasiksen What’s The Story (Morning Glory) ei ole oikea valinta. Vaikka biisinkirjoitus on huikeaa, esityspuoli jää puolitiehen.

90-luvun paras levy on nine inch nailsin the downward spiral vuodelta 1994.

Tämä on jo toinen tällä listalla esiintyvä losangelesilaisessa kartanossa äänitetty levy! 90-luku ja Losin kartano vaikuttaa voittajan valinnalta.

Vuonna 1994 valvoin myöhään ja katsoin pitkälle aamuyöhön Woodstock ’94:n livelähetystä ja odotin Metallican settiä. Ennen Metallicaa soitti meikäläiselle pikkuisen tuntemattomampi nine inch nails. Olin kuullut bändin mainittavan usein Ministryn yhteydessä, mikä oli ehdotonta plussaa. Luullakseni myös Wishin video Brokenilta oli tarttunut verkkokalvoilleni sitä ennen.

nine inch nails aloitti. Vaikka kello oli ties mitä aamuyöstä ja väsymys painoi päälle, sydän alkoi hakata ja olin myyty. (Metallica oli tämän jälkeen vähän no-joo-mallinen esitys.) Tämän bändin levyjä pitää hankkia ja vähän äkkiä.

Seuraavana päivänä syöksyin levykauppaan. Myös sitä seuraavana. Aika monena muunakin päivänä menin, kunnes olin kasannut kaikki siihen päivään mennessä julkaistun nine inch nailsin.

1994 kuuntelin the downward spiralin luultavasti muutamia kymmeniä kertoja, eikä tahti hirveämmin myöhempinä päivinä hiipunut. Albumi kuulostaa edelleen tuoreelta, mikä on aivan poikkeuksellista 14 vuotta vanhalle levylle, jolla on teknologinen sydän.

Jokainen raita levyllä on puhdasta timanttia ja kokonaisuus soljuu juuri niin kuin konseptilevyjen pitää soljua. Tätä taustaa vasten en ymmärrä, miksi japanilaiselle versiolle on läiskitty coverbiisi Dead Souls bonusraidaksi. Vaikka se on hieno kappale, se ei ole osa tuota konseptilevyä.

Kontrasti tekee tästä levystä hienon. Tällä levyllä on hillitön määrä kuiskaamista ja hillitön määrä huutoa. Löytyy hiljaista synailua ja lähes tunnistamattomaksi säröytettyä kitaraa. Kun hiljainen on hiljaista, kova kuulostaa kovemmalta. (Terkkuja lähes kaikille viimeisen 15 vuoden aikana levyjä masteroineille tyypeille.)

Tämän listan kaikista viidestä levystä tämä on vaikuttanut eniten 90-luvun soundiin. the downward spiralin jälkeen särölaulu ja industriaalikitarat olivat viittä vaille mainstreamia. Kaikki tahtoivat olla Reznoreita. Kunpa Danzig olisi tajunnut pysyä siitä pelistä pois.

Kaksi vuotta myöhemmin Reznor tuotti Marilyn Mansonin konseptilevyn Antichrist Superstar pitkälti samalla kaavalla. Se oli niin lähellä nine inch nailsia kuin Manson pääsee, ja sitä levyä Manson ei koskaan ylitä.

90-luvun parhaat levyt: viimeinen osa

Roklinnun mukaan 90-luvun viisi parasta levyä ovat siis:

1. nine inch nails: the downward spiral
2. Radiohead: OK Computer
3. Jane’s Addiction: Ritual De Lo Habitual
4. Red Hot Chili Peppers: Bloodsugarsexmagik
5. Faith No More: Angel Dust