Uutta melko hyvää: Cave, Tomahawk

Olen kuluneen viikon fiilistellyt paria uutta levyä kovilta artisteilta, jotka osuvat melkein maaliinsa, mutta jää vielä parantamisen varaa. Sellainen kirkkaan neljän tähden meininki.

Nick Cave on tasalaatuisimmasta päästä pitkän linjan artisteja. Uusi Push The Sky Away -levy on Nuorgamissa kuuntelussa. Rokimman edeltäjän ja rujon Grinderman-projektin vastapainoksi potikat on väännetty Boatmans Call / No More Shall We Part -akselille. Toivottavasti Cavesta vielä saadaan muutama särökitaralevykin puristettua.

Tomahawk on palannut Oddfellows-levyllä. Edellisen levyn harharetki intiaanimusiikkiin on jätetty taakse. Tällä levyllä palataan perinteiseen Tomahawkiin. Taas on 13 raitaa, jotka kuulostavat siltä, että Faith No More soittaa, kun ajetaan pimeää moottoritietä kovaa sateessa.

Mitä kuuntelin joulunpyhinä ja välipäivinä?

Ala-asteella piti aina kirjoittaa essee siitä, mitä teki kesällä. Yleensä se oli jotain tylsää, koska kymmenvuotiailla ei ollut vapaata pääsyä esimerkiksi kaikkeen länsimaiseen rockmusiikkiin, liikennevälineisiin, eikä rockklubeihinkaan ollut asiaa. Nyttemmin on mahdollisuudet kaikkeen, ja silti istun sunnuntai-iltapäivänä sängyssä läppäri sylissä.

Jouluna olin innostunut näistä:

Wavvesin uusi levy King of the Beach, etenkin nimiraita. Melusurfpunkpoppari saa kolmannelle levylleen kunnollisen studion käyttöön, ja särön ja kaiun alta löytyy liuta hienoja biisejä.

Hellsongs soittaa metallia pehmeästi akustisella kitaralla, uruilla ja naisvokaaleilla ryyditettynä. Parhaita versioita ovat AC/DC:n Thunderstuck ja Panteran Walk. Dandy Warholsin Hells Bells -coveri on näiden sukulaissielu.

Henry Rollinsin Fanatic-radio-ohjelmasta on joulujakso imuroitavissa verkosta, mikä on hyväksi meille, jotka eivät ole KCRW:n kuuluvuusalueella. Tuossa show’ssa voi peräkkäin soittaa Eazy-E:tä, Slayeria, Bill Hicksiä ja Bad Brainsia, ja se kuulostaa silti oikealta. Joulun tienoilla olen intoillut pitkästä aikaa myös Henry Rollinsin loistavasta Eric The Pilot -levystä (spoken word).

Grindermanin kakkoslevy on soinut aika reippaasti kuulokkeissani – jopa niin reippaasti, että alan miettiä, olisiko Grinderman nykykunnossaan jopa emobändiään Bad Seedsiä kiinnostavampi.

Pitchforkin vuoden parhaat -listat ovat kiinnostavia. Joku Cabal76-nimimerkin takana on askarrellut vuoden 50 parhaasta levystä Spotify-soittolistan, jossa on pari olennaisinta biisiä joka levyltä. On siitä soittolistasta täysien levyjen versiokin.

Mitä sinä kuuntelit jouluna? (3 sivua, 2 ruudun marginaalit.)

Grinderman 2

Vaikka Spotifyssani on soinut tuo edellisessä postauksessa mainittu Weezerin Hurley tällä viikolla paljon, vielä enemmän on soinut uusi Grinderman.

Grindermanin kakkoslevy on ainakin minun korviini vielä parempi kuin kriitikoiden ylistämä debyytti. Nick Cavella on tapana osua maaliin aika isolla prosentilla. Koska herkistelevää Cavea on riittävästi jo, on mukava kuulla tällaista runnomistakin.

Nick Cave Provinssirockiin

Provinssirock julisti tänään uusia nimiä, joista isoimpana Nick Cave & The Bad Seeds. Muita uusia nimiä ovat tanskalainen Veto, sekä kotimaiset Children of Bodom, Amorphis, Maj Karma, Le Corps Mince De Francoise, Von Hertzen Brothers ja Kolmas Nainen.

Norwegian Wood -festivaali julkisti Nick Caven perjantain pääesiintyjäkseen, joten Seinäjoella Cave esiintyy siis lauantai- tai sunnuntai-iltana.