Ilosaarirock: Mokoma

Mokoma avasi lauantain vakuuttavasti. Jos kello kaksi iltapäivällä saa kasaan helvetillis-perkeleellisen metallikeikan, pystyy tekemään sen milloin tahansa. Pikkuisen krapulainen festariyleisö innostui laulamaan Hei Hei Heinäkuun reggae-versiota kuin olisi ollut radiohittibändi kyseessä. (Mikä ihmeen hevibiisin nimi on Hei Hei Heinäkuu?)

Olen verkkotyhjiössä, joten kuvamatskua joudumme odottamaan vielä ainakin huomiseen.

Mokoma

Oulun Qstock kertoi esiintyjistä

Qstock 2008: Within Temptation, Dark Tranquillity, Ismo Alanko Teholla, Sturm und Drang, Kotiteollisuus, 22 Pistepirkko, Scandinavian Music Group, Mokoma, Stam1na, PMMP, YUP.

Konemusiikkipainoitteisessa happiteltassa esiintyvät mm.: Rex the Dog, The Field, 120 Days, Äänijännite, Eero Johannes, Komytea, Artificial Latvamäki

Vuoden 2007 parhaat levyt

Jokaisella medialla tuntuu olevan tarve määrittää vuoden parhaat levyt diktaattorimaisesti.

Ei täällä Roklinnussa olla yhtään sen parempia, joten tässä vuoden parhaat levyt:

Radiohead: In Rainbows

Ei ainoastaan jakelumalliltaan poikkeuksellinen, vaan myös sisällöltään huikea. Muutaman vaisumman askeleen jälkeen Radiohead on palannut Bends / OK Computer / Kid A -kultakauden tasoon – ja pojat vieläpä sekoittavat aineksia kaikista noista kolmesta tähän soppaan.

CMX: Talvikuningas

Jos kymmenosainen progehtava avaruusooppera 35 euron hintaisessa paketissa olisi ollut heikko, se olisi ollut suurin naurunaihe suomalaisessa musiikissa pitkään aikaan. Kunnianhimoinen hanke kuitenkin osoittautui aivan huikeaksi onnistumiseksi ja jaksaa pitää otteessaan alusta loppuun. Lisäksi, jos siellä on heti kakkososassa HC-punkrypistystä, siinä on pakko olla paljon hyvää.

Mokoma: Luihin ja ytimiin

Mokoman edellinen, Kuoleman laulukunnaat, saattaa olla paras suomenkielinen metallilevy ikinä. Uusi pääsee lähes samoihin sfääreihin, ja se on paljon.

Porcupine Tree: Fear of a Blank Planet

Sen lisäksi, että levyllä on vuoden paras nimi, sisältökin on kärkiluokkaa. Jos Tool soittaisi Led Zeppeliniä pikkuisen progemmalla otteella, se kuulostaisi tältä. Harmillista, että löysin levyn vasta Porcupine Treen Suomen keikkojen jälkeen.

nine inch nails: Year Zero

NIN on kovemmassa ja tuotteliaammassa vedossa kuin koskaan. Reznorille teki näemmä hyvää tylsistyä hotellihuoneissa. Jos tällaista tavaraa tulee, kun aikansa kuluksi askartelee tietokoneella, soisi herran tylsistyvän useammin.

Levytyssopimuksestaan vapautuneelta Reznorilta lienee odotettavissa seuraavan albumin paikkeilla jonkinlainen Radiohead-tyyppinen downloadaa ilmaiseksi tai ainakin halvalla -julkaisu, kuten Saul Williamsin kohdalla tapahtui.

Saul Williams: The Rise and Inevitable Liberation of Niggy Tardust

Jos pitää Year Zerosta, tämänkin on oltava listalla. Saul Williamsin taustatyötä tekee Trent Reznor hyvin paljon Year Zerolta kuulostavalla tuotannolla. Niggy Tardust on Reznorille samanlainen projekti kuin Antichrist Superstar Marilyn Mansonin kanssa. Mansonin ura lähti komeaan nousuun. Vielä en tiedä, miten Williamsille käy. Toisaalta – jos Rick Rubin ei saanut tehtyä Williamsista koko kansan nimeä, pystyykö siihen kukaan?

Ja hei, edelleen – Niggy Tardust on ilmaiseksi saatavilla Saul Williamsin saitilta.