Al Jourgensen: Ministry – The Lost Gospels According to Al Jourgensen

Al Jourgensen on väliaikaisesti sen verran hyvin kartalla, että pystyy Revolverin toimittaja Jon Wiederhornin kanssa kirjoittamaan elämäkerran Ministry – The Lost Gospels According to Al Jourgensen. Koska olen kasvanut Ministryllä, pakkohan tuo on lukea.

Käsitykseni Jourgensenista muuttui kirjan myötä. Ennen olin luullut, että Jourgensen oli pitkään ja pahasti heroiinikoukussa ja aika hankala persoona. Kävi ilmi, että olin ollut liian optimistinen. Jourgensen oli pitkään ja pahasti heroiini-/metadoni-/kokaiini-/piri-/viinakoukussa ja täysin mahdoton persoona, jonka suhtautumista työkavereihinsa ei voi nimittää kiusaamiseksi, koska se on liian lievä sana. Tämä käsitys syntyy Jourgensenin omien kertomusten myötä. Saattaisi tulla negatiivisempi kuva, jos ottaisi huomioon, että Al selittänee asiat itselleen parhain päin.

Kaikesta mulkkuudesta huolimatta kirja on viihdyttävää luettavaa. Yhtymäkohtia Mötley Crüen The Dirt -kirjaan on paljon. Tosin Jourgensenin kirjassa päähenkilöllä terveys ei kestä yhtä hyvin, hän kiskoo vielä enemmän kamaa ja kohtelee naisia vieläkin huonommin, jos vain suinkin mahdollista.

Kun olin 2006 katsomassa Ankkarockissa Ministryä, luulin, että bändi oli ihan plekseissä ja Jourgensen myös kamoissa. Kirjan kertoman perusteella vaikuttaa siltä, että bändi oli aivan naamarit ja Jourgensen vielä kovemmassa kaatumakunnossa, muttei kuitenkaan kamoissa. Vuoden 1999 järkyttävän kova Ruisrock-keikka taasen tehtiin alkoholin, kokaiinin ja heroiinin voimin. Ei olisi lopputuloksesta uskonut.

Hyvää luettavaahan tuo on. Silti, päällimmäiseksi tunteeksi jää sääli niitä kohtaan, joiden kustannuksella Al sikailee. (Paitsi Courtney Love ja Fred Durst.) Ei hän pyytele anteeksi, toteaa vain, että näin kävi. Jos Jourgensenin itsensä tuhoamisesta seurasi se, että meillä on Land of Rape and Honey, Psalm 69 ja Filth Pig, niin on sillä ollut tarkoituksensa.

Ministry 2010 on industriaalimetallin Eläkeläiset

Silloin, kun olin reippaasti nuorempi, Ministry teki vakavaa musiikkia, jossa oli välillä virne suupielessä.

Kun nyt katsoo viimeistä kahta kokoelmalevyä ”Every Day is Halloween” ja ”Cover Up”, niin vaikuttaa siltä, että bändistä on tullut huumoricoverbändi – industriaalimetallin Eläkeläiset. Ihan hauskoja läppiä nuo coverit ovat, mutta ei se sama vitsi toimi pariakymmentä kertaa.

Käsittämättömiä vetoja ovat esimerkiksi Thunderstruck ja Rehab.

Suosittelen kuuntelemaan nuo kaksi uusinta cover-kokoelmaa kertaalleen, mutta vain kertaalleen. Valtaosa läpistä toimii vain kerran, eikä samanlaiseen hienouteen kuin aikanaan Trent Reznorin laulamana vetäisty Supernaut päästä kovin monta kertaa.

Ruisrock, perjantai

Ruisrockin perjantain nimistä mielenkiintoisimmat olivat englantilainen Porcupine Tree sekä ruotsalainen The Sounds. Ehdinkin festarialueelle parahiksi ennen kuin brittiläinen progemetalli kajahti ilmoille.

Keikka ei ehkä aivan yltänyt taannoisen Helsingin Jäähallin keikan tasolle, mutta hyvä se oli silti. Alkuun kuultiin Blackest Eyes, Sound Of Muzak ja uusimman levyn lähes parikymmenminuuttinen Anesthetize. Bändi vaikutti hyväntuuliselta Steven Wilsonin hehkuttaessa että tämä oli jo kolmas keikka suomessa vuoden sisään.

Keikan alkupuolella bassot löivät läpi todella pahasti eikä ongelma parantunut kokonaan keikan kuluessakaan. Open Car-kappaleessa oli mainiot tuplabasarit ja keikkakitaristi Josh Wesley sai sähkökitarastaan aikaan todella aidonkuuloiset akustisen soundit. Loppupuolella kuultiin mm. Way Out Of Here sekä Halo.

The Sounds esitti suunnilleen saman setin kuin Provinssirockissakin ja se kelpasi. Bändi tarjosi erittäin energisen esityksen. Encorena kuultu Tony The Beat on saanut aivan mahtavan, elektronisen livesoundin. Jos vielä tulee mahdollisuus nähdä bändi ennen oletettavaa äänitystaukoa, suosittelen ehdottomasti.

Lopuksi kävin katsomassa pätkän Ministryn esitystä. Agressiivinen ja volyymitasoltaan erittäin luja keikka ei valitettavasti jaksanut pitää mielenkiintoani yllä montaa biisiä, outo bändi itselleni kun on.

Ministryn basisti Paul Raven on kuollut

Blabbermouthin mukaan Ministryn basisti Paul Raven kuoli 20.10. sydänkohtaukseen. Raven oli kuollessaan 46-vuotias.

Ministryn bassottelun lisäksi Raven tunnetaan myös Killing Joken riveistä.


Paul Raven & Al Jourgensen Ruotsissa Gates of Metalissa 2006

Kuva: Hizonic

Ministryn levy-yhtiö 13th Planet Records on kasannut lyhyen tribuutin Ravenille. Tribuutin kuva-albumi on aika epätyypillinen.

Ministry on juuri hiljattain julkaissut viimeisen studiolevynsä The Last Sucker, joka sivumennen sanoen on hyvä ja siihen on hyvä päättää.

Asioita perspektiiviin: Ministry vs. Jope Ruonansuu vs. CMX

Vilkaistaanpa levymyyntiä, niin saadaan asioita perspektiiviin. Ajattelin verrata tässä kahta verivihollista, Ministryä ja Jope Ruonansuuta.

Mainio industriaalimetallibändi Ministry, joka oli tärkeänä elementtinä musiikkimakuni laajentamisessa konemusiikin suuntaan, on myynyt tilastojen mukaan viimeisiä levyjään seuraavasti USA:ssa (300 miljoonaa asukasta) tammikuuhun 2007 mennessä:

Animositisomina: 46 319
Houses of the Molé: 45 419
Rio Grande Blood: 34 346

Jope Ruonansuu on myynyt ÄKT:n mukaan Suomessa (5,3 miljoonaa asukasta) levyjään seuraavasti:

Naurettava 90-luku 47818
Washington Bar 22674
FinnShits 39598
Kiikun Kaakun 32050
Jope Ruonansuu Presidentiksi 33931
Jope Ruonansuu -ja Elvis-osasto 38958
Täällä Washington 39199
Politiikkaa ja erotiikkaa 46906
Työnnä kännykkä hanuriin 55929
Hauskaa joulua 30411
Lomakiertue 20864
Naura pois 20808
Tosi CD 19671

Jotta Jopen hegemonia olisi täydellinen, vertaillaanpa kestosuosikki CMX:n ja Jopen levymyyntiä 2000-luvulla käppyrän muodossa.

Jope vs. CMX

Jope vs. CMX



Elän ilmeisesti jonkinlaisessa tyhjiössä, kun en tunne ketään Jope Ruonansuun yhtäkään levyä ostanutta, vaikka Jope on kaksi kertaa CMX:n kokoinen artisti, jos myyntiä katsotaan. Ministryllä on 300 miljoonan kansassa yhtä paljon faneja kuin Jopella on 5 miljoonan kansassa.

Missä ovat ihmiset, jotka ostavat Jopen levyjä? Niitä on näköjään paljon. Kertoisitteko kommenteissa, mikä Jopessa on se juttu?