Arvio: Scars on Broadway

Scars on Broadway on puolikkaan System of a Downin (Malakian/Dolmayan) uusi projekti. Pienoisen Tankian-soololevyn pettymisen jälkeen toivoin todella, että Malakian tekisi lisää Hypnotize/Mezmerize-kaksikon kaltaista materiaalia. Pahat kielet antoivat ymmärtää, että nuo kaksi olivat melkein Malakianin sooloprojekti ja muut olisivat olleet jokseenkin statisteina.

Lueskelin etukäteen Metacriticistä arvosteluita. Siellä arvostelijat varoittelivat, että levy on hyvä, mutta ei kannata odottaa yhtään System of a Downin tyylistä kamaa.

En odottanut lisää SOADia, joten yllätyinkin positiivisesti, kun levy olikin Hypnotize/Mezmerize-aikakauden SOADia, jossa on vieläkin vähemmän (=ei yhtään) Tankianin laulua ja pari rauhallisempaa biisiä mukana.

Aika harvakseltaan lyriikat käyvät suorastaan korpeamaan, mutta välillä mennään niin matalalta, ettei voi kuin koettaa olla kuulematta, mitä biisissä sanotaan.

Because You Too Serious
You’re Gonna Make Me Delirious
Because You Too Serious For Me

Hei, avausbiisin kertosäkeessä vielä väännetään moista! Vähän liian helppoa. Onneksi Malakianin runttausta on niin ilo kuunnella, että karuimmatkin crying/dying-rimmailut pystyy nielemään.

Scars on Broadway pääsee yllättämään muutamassa kohdassa. Funny ja Enemy kuulostavat aivan myöhempien aikojen Red Hot Chili Peppersiltä. Exploding/Reloading voisi hyvin olla miltä tahansa YUP:n levyltä… ja melkein kaikki loput ovat System of a Downia. Enemyn kertosäettä on ainakin esitetty jo System of a Downin Toxicity -kiertueella.

Voisiko tämä projekti kasvaa aikuisemmaksi System of a Downiksi? Kunhan saadaan joku muu kirjoittamaan lyriikkaa, niin mahdollisesti.

YUP: Vapauden kaupungit

YUP:n historian pisimmän levytystauon aikana bändi kertoi hakeneensa suuntaa ja hionut kappaleita kohdalleen. Niinä samoina aikoina Jarkko Martikainen teki aivan huikean soololevyn, joten kynä tuskin oli tylsynyt.

Mutta ai ja voi, miksi levy näyttää tältä iTunesissani:

Onhan bändi toki uusiutunut. Soinnillisesti ollaan poimittu Ismo Alanko Säätiötä matkaan mukaan. Soundimaailma on aikaisempaa akustisempi ja primitiivisempi. Kaikki ainekset olisivat muutoin koossa, mutta YUP:lle poikkeuksellisesti ongelma on kappaleissa.

Miten ihmeessä pitkä hiljaisuus ei tuottanut keskinkertaisuutta parempaa kappalemateriaalia? Ehkä pitkään ja upeaan uraan on mahduttava pari keskinkertaistakin levyä.

Toivottavasti keskinkertaisuus sisuunnuttaa ja seuraavalla levyllä sävelkynä on yhtä kovassa iskussa kuin vaikkapa Leppymättömillä tai Martikaisen soololevyillä.