Tai ainakin Leonard Cohen. Olen uskonut jo pitkään niin, ja sain vahvistusta uskolleni vastikään julkaistusta levystä Sunday at Devil Dirt, joka on miehen toinen levy yhteistyössä Isobel Campbellin (ex-Belle&Sebastian) kanssa.
Lanegan on muuten ärsyttävän tuottelias kaveri - uutta levyä pukkaa taas, kun juuri olin päässyt hehkuttamasta maaliskuussa ilmestynyttä The Gutter ...
Maj Karma alkoi puuduttaa ja Herra Ylppö päätti tuulettaa itseään soololevyllä. Vaan mikä tuuletus olikaan - hyvänen aika!
Soololevyllä Herra Ylppö kääntää säröä pienemmälle ja käy Putron ja Röyhkän reviirille. Aivan selkeä röyhkäinen ja putroinen itseironia ja suhteen arkielämä pursuaa lähes jokaisessa biisissä. Kun Röyhkä kirjoittaa hahmosta nimeltä Kauko Röyhkä, ...
The Mars Volta on palannut.
Edellisen levyn yhteydessä esitin hiljaisen toivomuksen, että josko tällä kertaa jätettäisiin se hemmetin ärsyttävä elementti pois, niin voisi olla taas legendaarisen kova levy. Ärsyttävä elementti Frances the Mutella oli loputtomat ambienttipulputukset biisien välissä. Amputechturen ärsyttävä elementti oli epäsointumelodiat.
\o/ - The Bedlam in Goliathilta puuttuu se elementti ...
Tänään tuli täälläkin aiemmin hehkuteltu Saul Williamsin Radiohead-tyylinen maksa-mitä-haluat -levy The Inevitable Rise and Liberation of NiggyTardust.
Kun sen kuuntelee läpi, huomaa, että Trent Reznor on ollut siinä paljon mukana. Jos vanha musta räppäri kuulostaa valkoistakin valkoisemmalta Reznorilta laulaessaan ja taustat ovat lähes puhdasta Reznoria, tuota voi suositella jokaiselle NIN-fanille, ...
Kahden viimeisimmän päivän aikana olen kuunnellut CMX:n uuden levyn noin kymmenen kertaa.
Etukäteen pelkäsin, että moisella konseptilla mopo karkaa käsistä. Tarjoillapa reilu tunti progeilua yhtenä 12-osaisena biisinä ihan helvetin kalliina limited edition -levynä. Tuo kuulostaa Spinal Tap -leffan poistetulta kohtaukselta.
Mutta perkele! Levyhän on loistava.
Teos pitää näpeissään säröisellä otteella, eikä pidä ...
En muista aiemmin törmänneeni viralliseen suomalaiseen julkaisuun, eli siis ihan oikea CD, joka olisi pistetty ulos CC-lisenssin alla. Nyt sellainen kuitenkin osui eteen ja musiikkikin on lähempänä omaa makua kuin se ulkomainen rytmi- ja elektroninen musiikki, mitä olen samaisen lisenssin alaisena nähnyt julkaistun.
Kyseessä on asennepunkkia (tai jotain sinnepäin) soittava Oululainen ...
Queens of the Stone Agen nokkamies ja päiväunieni hämärä kohde Josh Homme on kiteyttänyt osuvasti rokin syvimmän olemuksen:
?Rock should be heavy enough for the boys and sweet enough for the girls. That way, everyone is happy and it?s more of a party.?
Homme toteuttaa filosofiaansa bändinsä omilla levyillä varsin onnistuneesti. Queens ...
"Anticipation has the habit to set you up for disappointment", alkoi Arctic Monkeysin edellinen levy.
Uusi levy todistaa sen oikeaksi. Olen antanut levylle aikaa, reilun kymmenisen kuuntelua. Halusin pitää siitä. Favourite Worst Nightmare ei silti lunasta debyytin antamia lupauksia.
Kuten lahjakkailla nuorilla uusilla bändeillä, ensimmäisessä levyssä on vimmaa ja toinen on kypsyneempi. ...
Historia ei ole kohdellut kovinkaan hellällä kädellä suomirock-yhtyeitä jotka ovat vaihtaneet laulukielen ja yhtyeen nimeen kolmanteen kotimaiseen, ehkä Siekkareiden Mushroom Moon-sekoiluja lukuunottamatta. Mieleen nousevat etenkin kauhukuvat nuoremman Alangon ja kumppaneiden lyhyeksi jääneestä 4R-kaudesta. Tällä kertaa samanlaista irtiottoa yrittää Turku Romantic Movement, omaa sukuaan Turun Romantiikka, taajaan politiikan ja maailmantuskan puolelle ...
Type O Negative on myöhempinä päivinään ollut vähän kuin Ramones, AC/DC tai Motörhead. Kun uusi levy tulee, se on aika taatusti sellainen, josta vannoutuneet omalaatuisen soundinsa fanit pitävät, ei kovin paljon uusia ystäviä tuo ja on taattua laatua, vaikkei piekse kulta-ajan parhaita levyjä. Tyylissä tehdään korkeintaan pieniä hienosäätöjä.
Uusi levy tuli. ...