Nirvana: Live at Reading

Jos sopivasti joulumarkkinoille julkaistaan jo 15 vuotta sitten kuopatun bändin 17 vuotta vanha liveveto, voi olla melko varma, että kyseessä on puhdas rahastusjulkaisu. Tämän Nirvanan platan tapauksessa on kuitenkin väärässä.

Etenkin Nirvanan kaltaisilla fiilisbändeillä, jotka eivät sinänsä Grohlia lukuunottamatta soita järin skarpisti, timanttinen keikka vaatii sen, että kaikki osuu kohdalleen yhtenä iltana. Sellaisena iltana, kun fiilis, yleisö, soundi, settilista ja puitteet osuvat kohdalleen, jysähtää kovaa. Siinä ei enää haittaa pätkääkään, että välillä vähän mikki kiertää ja parissa välissä Kurtin näpit sekoavat ja Smells Like Teen Spirit väännetään solmuun.

Bändi on suosionsa huipulla kiertämässä Nevermind-kiertuetta ja Kurt ei ole vielä niin raunio kuin paria vuotta myöhemmin, ja ihan täpinöissä tuoreena isänä. Pari tulevan In Utero -levyn raitaa oli ehditty jo kirjoittaa ja ottaa lavalle kierrätykseen. Kaikki oli kohdallaan.

Tämän pätkän perusteella täytyy ihmetellä, miksi From the Muddy Banks of the Wishkah -livelle oli poimittu vain muutama raita tältä levyltä.

Tähän CD+DVD-pakettiin käytin vuoden parhaiten käytetyt 16 euroa. Kriitikot ovat samaa mieltä – tämä on kerännyt 97 pistettä Metacriticissä, mikä on vuoden kovin tulos selkeällä marginaalilla.

Samuli Putro: Elämä on juhla

Ajelin viime viikonloppuna kolmostietä ja kuuntelin radio Helsingistä, kun Herra Ylppö hehkutti Samuli Putron soololevyä. Kaupunkiin palattuani ostin sen ja panin ankaraan kuunteluun.

Putron soololevystä on helppo vetää rinnastus Jarkko Martikaisen viimeisimpään sooloon tai Ismo Alangon Kun Suomi Putos Puusta -soolodebyyttiin. Kaikissa kolmessa liikutaan entistä emoyhtyettä paljon seesteisemmissä tunnelmissa ja kaiken keskipisteenä on mainio biisinkirjoittaminen. Yhteydet eivät ole sattumaa, sillä Martikainen on ollut tuottamassa Putron levyä, ja siinä sivussa myös laulelee hieman ja soittaa muutamaa instrumenttia. Kun Suomi Putos Puusta -levyn jouset sovitti Ahti Marja-aho, ja samassa työssä hän on tässäkin 19 vuotta myöhemmin.

Akustisemmasta otteesta huolimatta levy on tuttua ilmaisua. Tästä samasta materiaalista toisin toteutettuna olisi voinut tehdä Zen Cafen uuden levyn, eikä kukaan olisi huomannut mitään kummallista. Primitiivinen ote tuo kuitenkin biisit paljaampina esille kuin särökitaravalleilla runtatessa.

Valtaosa levystä on noin nelikymppisen miehen minä-muotoista kerrontaa. Tämän levyn ”minä” on Putro, ei vain laulun kertoja. Muutamaan otteeseen Putro jopa pohdiskelee omaa samuliputrouttaan:

Niityllä luvattoman nuori tyttö kääntyy kaverinsa puoleen, että ”mikä tää bändi on” Kaveri on hiljaa, hymyilee sitten, näillä on se biisi, se ”Todella kaunis”
-Hoidetaan kämppä Berliinistä (Spotify)

Levystä on myynnissä neljällä bonusbiisillä varustettu erikoispainos, joka kannattaa kaivaa käsiin ennemmin kuin perusversio. En aivan ymmärrä, miksi nuo neljä kappaletta on karsittu perusversiolta pois, koska viimeinen bonusbiisi Kolme Sisarta (Spotify) on levyn parhaimmistoa.

Tämä on hieno levy, viiden tähden kamaa. En ole vielä Hesarin Tero Valkosen tavalla valmis julistamaan helmikuussa Vuoden levy -kisan voittajaa, mutta kärkikastiin tällä varmasti pääsee.

Levy on kuunneltavissa Spotifyssä ja muutama maistiainen on tarjolla myös MySpacessa.

Levyn kumppaniksi on valmisteltu yhdeksän keikan kiertue. Kiertue lienee erilainen kuin normaali rockkeikka. Esityksen sivuilla luonnehditaan kiertuetta näin:

”ELÄMÄ ON JUHLA on muusikko Samuli Putron, kuvataiteilija Terike Haapojan ja äänisuunnittelija Tuomas Norvion valmistama esitys, joka laajentaa ajatusta kevyen musiikin konsertista. Esityksen runkona toimii sitä varten sävelletty, ennen julkaisematon teksti- ja laulumateriaali jota äänisuunnittelu sekä video ja valotyö kehittävät esitystilanteessa. Tuloksena on musiikillinen näyttämöteos, jonka seuraaminen ei välttämättä vaadi humalatilaa.”

Käyn kuuntelemassa tuon torstaina suurin odotuksin.

laituri_koira

Julian Copen joulukuun albumi

Jex Thoth kansikuvaAika harvoin tälläinen on mainitsemisen arvoista, mutta kun nyt sattui että Julian on nostanut oman vuoden 2008 kohokohdan joulukuun albumiksi, on siihen pakko linkittää.

Jex Thoth – Julian Cope’s album of the month, December 2008

Huomionarvoisaa on että koko levy on sivulla kuunneltavissa MP3-streamin muodossa, joten siitä voi saada aika hyvän käsityksen. Suosittelen kaikille, ihan kaikille.

Triviatietona kerrottakoon että levyn kansitaiteet, sisäkansia ja vihkoa myöden, ovat Sami Hynnisen käsialaa, joka teki kokonaisuuden kolmessa viikossa tyhjästä kun häneltä sitä pyydettiin. Sami tunnetaan ehkä paremmin Albert Witchfinderina, Reverend Bizarren basisti/laulajana.