Ruisrock, sunnuntai

Lauantai vaati veronsa. Sunnuntaina ehdin Ruissaloon puoli seitsemäksi (!) näkemään José Gonzálezin keikan loppuosan. Näkemättä jäivät mm. naurettavan aikaisin esiintynyt YUP sekä Ismo Alanko Teholla. Onneksi sääennuste parani sateisesta auringonpaisteeksi. Tästä rohkaistuneena otin mukaan kunnon kamerani pokkarin sijaan. Tuloksia voi tutkia tuolta.

José Gonzálezin kitara

Iso festivaaliteltta ei ole José Gonzálezin hartaalle ja akustisvetoiselle musiikille otollisin esittämisympäristö, mutta nyt homma toimi erinomaisesti. Tullessani telttaan Cycling Trivialities soi, jos mahdollista, yhtä tunnelmallisesti kuin Tavastialla. Kahden soittajan kera esiintynyt González sai yleisöltä komeat suosionosoitukset. Encorena kuultiin cover-kappaleet Hand On Your Heart sekä Smalltown Boy.

Kent esitti rockinsa mallikkaasti vaikkei valoshowssa päästykään tämän vuoden Kulttuuritalon keikkojen tasolle. Joakim Berg osaa ottaa yleisönsä eivätkä bändin muut jäsenetkään jää kovin kauaksi taakse. Ensilevyn Blå Jeans kuultiin toisena kappaleena ja varsinaisen setin loppuun tulivat odotetut Om Du Var Här, Dom Andra sekä 747.

Illan viimeiset artistit, yhdysvaltalaiset The National sekä Interpol ovat itselleni vieraita. Molemmat yllättivät kuitenkin positiivisesti. Etenkin The Nationalin sopivan särmikäs esiintyminen vakuutti. Laulaja Matt Berningerin lavaolemuksessa oli jotain joka muistutti Morrisseyn parin vuoden takaisesta Ruisrock-vierailusta. Interpolin tyylikkäät miehet saivat yleisön mukaansa itseni mukaan lukien, mutta lähdin silti kesken keikan pois pelkän väsymyksen takia.

Nyt kotiin lepäämään. Onko sitä tullut vanhaksi kun kolmen päivän festarit alkavat tuntua liian rankoilta?

Vuonna 2007

julkaistiin kuulemma musiikkia, mutta mielikuvia ei juuri jäänyt. Piti ihan raapia tynnyriä että sai muutaman maininnan kasaan. Onneksi ne harvat ovat kohtuullisen edustavia.

Vuoden 2007 tapaus

oli CMX:n Talvikuningas -avaruusooppera. Levynä ihan jees – ei paras, vaan hyvä – mutta kun joku menee ja tekee scifi-henkisen teemalevyn kunnon paketissa, ei voi kuin ihailla. Olin lopulta hieman pettynyt kuvitukseen, koska promot lupasivat parempaa, mutta hyvä näin. Ja satatuhatta tappajasatelliittia ei voi olla väärässä.

Vuoden 2007 levy

saattoi olla myös ainoa vuonna 2007 julkaistu kotimainen rokkilevy, tai ainakaan muista ei ole kauheasti jäänyt mielikuvia. Ja se on Radiopuhelimien Viisi tähteä. Muut katoaa, jää, ja kellastuu, mutta Oulun rytmipumppu senkun jatkaa hyväksi havaitulla linjalla. Hyvänä kakkosena Turku Romantic Movementin Noise & Confusion.

Vuoden 2007 kappale

on Kentin Ingenting, koska ruotsin pojat vain osaavat tehdä jokaiselle levylle sen yhden koukuttavan poppiskappaleen. Levyllä on kuulemma muitakin kappaleita – en tiedä, en ole kuunnellut juurikaan.

Vuoden 2007 retrokokoelma

on Limonadi Elohopean muistokirjoitus Taskuelokuvia 94-04, joka summaa edesmenneen yhtyeen elämänkaaren kivasti.

Siinäpä ne, tärkeimmät.