Sielun Veljet Tavastialla 18.12.2011

Sielun Veljien paluukiertue loppui Tavastialle sunnuntaina. Onnekseni olin yleisössä.

Kesän Siekkari-paluu oli ollut hieno ja ajaton, mutta aivan viimeinen vimma siitä puuttui. En tiedä, oliko kyse intiimimmästä tilasta vai kiertueen kokemuksen tuomasta vapautuneisuudesta, mutta nyt viimeksi peräänkuuluttamaani vimmaa oli enemmän.

Bändi ei ollut juttutuulella, kuten ei Ilosaaressakaan. Koko iltana ei taidettu kuulla sanaakaan välispiikkejä ja kiitoksetkin hoidettiin kumartamalla.

Keikka kuulosti kokeneiden muusikoiden vakaalta keikalta, jossa on poikkeuksellisen kovaa materiaalia ja kaksi karismaattista nokkahahmoa pitämässä huolta show’sta. Missään vaiheessa se ei kuulostanut nostalgialta, vaan ainoastaan hyvältä, ajattomalta musiikilta. Tämä voisi ihan hyvin olla tällä vuosituhannella perustetun bändin keikka.

Tämä voisi olla sellaisen bändin keikka, joka menee studioon tekemään vielä yhden levyn. Vaikka rima on korkealla, se voisi onnistua.

Illan kovin veto oli – ehkä hieman yllättäen – On mulla unelma. Onneksi aiemmalta Tavastian keikalta Tomi Palsa kaapi tuon biisin videolle talteen. Tältä se näytti:

Ilosaarirock: lauantai

Kumikameli ei ole vielä parikymmenvuotisen uransa aikana noussut sivuprojekti Eläkeläisten kaltaiseen suosioon, mutta tasainen kulttisuosio on säilynyt. Kun Kumikameli riipoi klovnimaskeissaan raivolla Rekkalavalla, mietin, miksei muiden mielestä tämä ole niin kovaa kamaa? Suuri yleisö on siis väärässä jälleen.

Kävin todistamassa pienen yleisö oikeassa oloa sen jälkeen Absoluuttisen Nollapisteen keikalla. Bändi soittaa edelleen Suomen parasta ruikkuista rokkia ja välillä löytää itsensä Rovaniemen/Tampereen Pink Floydina. Kaikki olivat innoissaan, paitsi uuden viiksityylin omaksunut Tommi Liimatta. Pieni yleisö oli oikeassa.

Ismo Alanko ja Teho-Osasto on suurempi kuin aiempi Ismo Alanko Teholla. Kuten kaikki Ismo Alanko -kokoonpanot (paitsi se Lindell-viritys), tämäkin toimii kovaa. Uskon, että Ismo Alangosta on sanottu jo kaikki. Menkää katsomaan Ismoa, Ismo on hyvä. Minä nostan kädet pystyyn, ei tätä voi enää paremmin sanoiksi pukea.

Ismo Alanko ja Teho-osasto

Absoluuttinen Nollapiste

Kumikameli

Provinssin lauantai

Lauantai jatkui Eläkeläisten jälkeen vahvasti.

YUP keräsi hittinsä kautta aikojen nippuun ja tahkosi tunnin luennon meille iltapäivän iloksi. Trubaduuri Martikainen on hieman keventänyt ilmaisuaan ja ottaa yhä useammin akustisen kitaran käteen. Vaikka erinomaisilla soololevyillä tämä toimii kuin hirvi, meluisan bändin edessä se vie minusta väärään suuntaan.

YUP vaatii vimmaa. Kontrastiksi pitää toki välillä löysätä, mutta välimuodot ovat väliinputoajavaihtoehtoja. Onneksi uran biisimateriaali on edelleen niin tiukkaa, että kevyempikin ote riittää nautittavaan keikkaan.

Ismo Alanko Teholla taasen ei vaadi vimmaa. Teho on virtuoosi ja Ismo on harjoitellut hommaansa kolmisenkymmentä vuotta. Ismo on ollut yleensä takuutavaraa, eikä taaskaan ollut pettymyksestä vaaraa. Yleisön hurmosta olisi voinut leikata veitsellä.

Kun oli katsonut kaksi artistia, joilla on parinkymmenen vuoden repertuaari loistavia kappaleita, Serj Tankian oli sen jälkeen ristiriitainen kokemus. Serjillä on mahtava ääni ja stadiontasoinen lavakarisma, mutta biisimateriaali on hiukkasen ohutta. Empty Walls ja Unthinking Majority ovat mainioita kappaleita, mutta niistä ei saa tunnin settiä. Kun encoressa kuultiin Dead Kennedysin erinomainen Holiday In Cambodia, oli selvää, että bändi ja Serj olivat kovia, omat biisit vain keskinkertaisia. Toivottavasti seuraavalle soololevylle saadaan tiukempaa tavaraa – tai toivottavasti System of a Down palaa pian.

Vielä on sunnuntai jäljellä. Odotan innolla Mokomaa ja Foo Fightersiä.

Oulun Qstock kertoi esiintyjistä

Qstock 2008: Within Temptation, Dark Tranquillity, Ismo Alanko Teholla, Sturm und Drang, Kotiteollisuus, 22 Pistepirkko, Scandinavian Music Group, Mokoma, Stam1na, PMMP, YUP.

Konemusiikkipainoitteisessa happiteltassa esiintyvät mm.: Rex the Dog, The Field, 120 Days, Äänijännite, Eero Johannes, Komytea, Artificial Latvamäki

Ismoa FLACina

Muutamat äänenlaatua arvostavat karsastavat musiikin ostamista verkosta ykkösinä ja nollina, koska verkossa myytävät MP3:t, WMA:t ja AAC:t ovat aina alkuperäistä CD-äänenlaatua huonompia. FLAC ei ole, vaan se on täsmälleen yhtä ja samaa CD-äänen kanssa ja on käännettävissä alkuperäiseksi CD:ksi laadun kärsimättä lainkaan. FLACia vaan ei myydä juurikaan nettikaupoissa muutamia harvinaisia poikkeuksia lukuunottamatta.

Nyt yksi harvinainen poikkeus on tehty ja Ismo Alangon uusi levy on nyt tarjolla Levyvirastossa FLAC-muodossa.

Loistavaa nähdä, että tällaisia kädenojennuksia hifisteille tehdään.