Ema Hurskainen: Viimeiselle ihmiselle

Monesta itäsuomalaisesta kiinnostavasta rokkiproggiksesta (mm. Eläkeläiset, Kumikameli, HC Andersen) tuttu Ema Hurskainen pakkasi kamansa, vuokrasi talonsa pois vuodeksi, osti asuntoauton ja suuntasi nokan kohti Etelä-Eurooppaa. Matkalla syntyi albumillinen musiikkia otsikolla Viimeiselle ihmiselle.

Hurskainen kanavoi Gösta Sundqvistia haudan takaa 2010-luvulle. Koko levy, mutta etenkin Rantakylän Aila, voisi Aila-pesismaila -riimeineen, suomalaisslaavilaisine kaipauksineen ja nyrjähtäneine popmelodioineen olla myöhempää Leeviä.

Tämä platta on pienieleistä vahvasti laulumelodiaan nojaavaa särökitararokkia, jonka ei ole tarkoitus loistaa progeilulla tai vokaali- tai instrumenttivirtuositeetilla. Tämä on hyvää biisinkirjoitusta ja kaikki muu ylimääräinen höhä olisi siinä vain tiellä. Nämä ovat biisejä kesäiselle suomalaiselle järvimaisematielle kuunneltavaksi, eikä mitään matikkarokkia otsa hiessä sahattavaksi.

Proggis on sikäli punkisti tehty, että se on läpeensä tee-se-itseä. Tämä on todellinen soololevy siinä mielessä, että jokseenkin kaikki on Eman tekosia. Kansivihkon mukaan ainoat poikkeukset ovat laulujen ja rumpujen äänitys.

Myös markkinoinnin hoitaa artisti itse yksin. Levy-yhtiötä ei ole messissä. Artistin Facebook-sivulla voi lukea kappaleiden syntytarinoita.

Tämä on sympaattista kamaa, jonka soisi soivan radiossa ennemmin kuin väsynyttä kertosäkeen slogania loputtomasti toistavan puhkikompressoidun skeidan. Yhden ihmisen ja 20 vuotta vanhan matkailuauton on raskaampi nousta tuo ylämäki radioaalloille kuin valmiiksi tutun bändin limusiinin ison markkinointikoneiston työntämänä.

Levyn voi kuunnella (ja ostaakin omaksi 7,50 eurolla) tuosta alta näppärästi:

Ministry 2010 on industriaalimetallin Eläkeläiset

Silloin, kun olin reippaasti nuorempi, Ministry teki vakavaa musiikkia, jossa oli välillä virne suupielessä.

Kun nyt katsoo viimeistä kahta kokoelmalevyä ”Every Day is Halloween” ja ”Cover Up”, niin vaikuttaa siltä, että bändistä on tullut huumoricoverbändi – industriaalimetallin Eläkeläiset. Ihan hauskoja läppiä nuo coverit ovat, mutta ei se sama vitsi toimi pariakymmentä kertaa.

Käsittämättömiä vetoja ovat esimerkiksi Thunderstruck ja Rehab.

Suosittelen kuuntelemaan nuo kaksi uusinta cover-kokoelmaa kertaalleen, mutta vain kertaalleen. Valtaosa läpistä toimii vain kerran, eikä samanlaiseen hienouteen kuin aikanaan Trent Reznorin laulamana vetäisty Supernaut päästä kovin monta kertaa.

Provinssirock: Eläkeläiset!

Eläkeläiset raivosivat päälavalla. Oletin, että iltapäiväaika ja iso lava olisi ollut nihkeä ympäristö känniördäysbändille, mutta ehei, väärässäpä olin.

Yleisö oli lämpimänä, minkä todisti se, että syntyi kymmenien metrien humppajuna!

Bändi vaikutti olevan hieman tavanomaista selvempi. Ehkä he eivät olleet ehtineet napata pohjia näin aikaisin päivällä.