Levyarvio: Guns N' Roses: Chinese Democracy raita raidalta

Nyt, kun kauan tekeillä ollut levy on jo MySpacessa ennakkokuuntelussa, istuin alas ja kuuntelin sen ajatuksella.

1. Chinese Democracy

Avausbiisi kertoo, mistä on kysymys Axlin vuoden 2008 soololevyssä.

90-luvun industriaalikitarasoundiriffi avaa levyn, ja sen jälkeen tuttu Axlin ääni tuo kuulijan takaisin Guns N’ Rosesin maailmaan. Kelvollinen avaussinkku levylle, mutta ei tästä klassikkoa tule.

2. Shackler’s Revenge

Rock Band 2:sta tuttu kappale, joka poukkoilee moneen suuntaan, muttei pääse oikein mihinkään. Tämä oli juuri sitä, mitä pelkäsin levyn olevan. Onneksi muut raidat eivät ole tätä.

3. Better

Livenäkin jonkin verran ulkoilutettu Better on levyn paremmasta päästä. Soundimaailmallisesti Better edustaa tätä levyä – on sekä konemusaa että klassista Gunnnari-vetoa.

4. Street of Dreams

Use Your Illusionin balladien hengessä mennään ja Axl kaivaa ärsyttävimmät maneerinsa esille ja esittelee niitä reippaammanlaisesti. Olisimme pärjänneet paremmin ilman tätä kappaletta.

5. If The World

Itämaista soundia, jousitaustaa, industriaalikitaraa, konetta, flamencokitarasooloa. Hajanainen ja levyn mitäänsanomattomimasta päästä oleva biisi.

6. There Was a Time

Use Your Illusionin parhaat kappaleet olivat hienosti sävellettyjä keskitempoisia tarinoita, ja siihen sapluunaan T.W.A.T. osuu. Soinnillisestikin kappale on Illusionin isojen biisien kaltainen, tämä voisi olla Civil Warin tilalla komeasti. Axlin ääni soi paremmin tällä biisillä kuin aiemmilla levyillä. Liekö sitten ääretön määrä ottoja vai vuosien treenauksen tulos?

7. Catcher in the Rye

There Was a Timen hengessä jatketaan, mutta heikommalla siivulla. Iso maailmojasyleilevä sovitus, Slash-replikasoolo ja kaikki, mutta kappale ei kanna sävellyksellisesti.

8. Scraped

Jos Appetite olisi tehty 2000-luvulla, se olisi kuulostanut tältä. Vaikka soundillisesti biisi on toimiva, biisinkirjoitus on kakkosluokkaa.

9. Riad N’ The Bedouins

Appetite 2008 -vaihde on edelleen päällä. Harmillista, että tästä voi sanoa täsmälleen samat sanat kuin edellisestäkin kappaleesta.

10. Sorry

Sorry, ei putoa. Axl ei ole tällä levyllä herkkä, vaikka yrittäisi. Kasariballadi ei muutu muuksi, vaikka siihen panisi kertosäkeeseen 2008-kitaraa.

11. I.R.S.

November Rainin säröinen osa tekee paluun. Hienosti soljuva kappale pyörii Axlin äänen varassa. Luultavasti tästä tulee yksi uuden levyn keikkasuosikeista.

12. Madagascar

Madagascar on uudenlaista Guns N’ Rosesia. Konetaustaa ja jousiarreja ryyditettynä Axlin kärsineellä raspiäänellä. Väsähtänyt biisi kuorrutetaan jo kertaalleen Civil Warissa käytetyllä Cool Hand Lukesta napatulla ”what we got here is a failure to communicate” samplella, mikä on näkökulmasta riippuen joko kunnianosoitus menneelle tai todella urpo kierrätys.

13. This I Love

Ks. Sorry. Sorry, herkkyys ei tunnu enää toimivan, se menee tylsyyden puolelle.

14. Prostitute

Myös tämä kappale on levyn mammuttimaisuuden hengessä sovitettu isoksi, mutta valitettavasti biisimateriaali ei ole yhtä mahtipontista kuin sovitukset tai lopun hieno whammy-kitarasoolo.

Kokonaisuutena levy yllätti minut positiivisesti. Oletin, että yli kymmenen vuoden sekoilun jälkeen levy olisi sekava ja hajanainen kokoelma vuosien varrella kokoon kursittua. Onneksi olin väärässä. Ei tämä silti mikään mainio levy ole, olen vähän yllättynyt, miten tähtiä yleensä kitsaasti jakanut Rolling Stone on antanut tälle neljä tähteä.

Halusimmeko koneellisemman version Use Your Illusionista? En minä ainakaan. Olisin halunnut nähdä 2000-luvulle päivitetyn Appetiten, 50-60 minuuttia tiukkaa tavaraa maksimissaan yhdellä balladilla. Nyt tämä on siloiteltu Axlin soololevy, joka on samalla tavalla epätasainen ja pahimmillaan korni kuin Illusionit olivat. Ehkä November Rainista ja Don’t Crysta fiilistelleet ovat eri mieltä.

13 vuoden aikana on Axlin kynästä lähtenyt muutama mainio viisu, mikä pelastaa levyn. Tosin tällaisella määrällä kirjoitus- ja studioaikaa luulisi, että muutaman mainion viisun sijaan niitä luulisi olevan kymmenen.

Jäin ristiriitaisiin tunnelmiin. Ehkä 31 vuoden herkässä iässä alan olla joko liian vanha tai liian nuori tälle levylle.

Jos haluaa täysin toisenlaisen näkemyksen levyyn, kannattaa katsoa, mitä Chuck Klosterman sanoo.

Edit 22.11.: Metacriticissä levy näyttää saaneen arvioita hyvin laidasta laitaan. Tämä levy näyttää polarisoivan niin kuuntelijoita kuin arvostelijoitakin.

Chinese Democracy lienee ihan oikeasti tulossa

Guns N’ Rosesin (tai siis Axl Rosen Guns N’ Roses -nimisen sooloprojektin) Chinese Democracy on ilmesesti ihan oikeasti tulossa, kun nimisinkku on kuunneltavissa jo virallisesti.

Täytyy olla aika isoja yllätyksiä vielä tulossa, että levystä tulisi menneiden aikojen veroinen.
What Do I Say To My Ex To Get Her Back

Chinese Democracy – Guns N Roses

What Do I Say To My Ex To Get Her Back