Slash: The Autobiography

Jokseenkin jokainen 70-luvun loppupuolella syntynyt rok-ihminen on kasvanut Guns N’ Rosesin Appetite for Destructionin parissa. Siksi Slashin omaelämänkerta ilmestyi kirjahyllyyni.

Odotukset eivät olleet korkealla, koska olin lukenut muutaman lyttäävän arvion. Matalahkot odotukseni ylitettiin komeasti. Toilailuista on viihdyttävää lukea, ja jos viettää parikymmentä vuotta humalassa, heroiinissa ja muutamissa muissa valikoiduissa päihteissä, toilailuja mahtuu matkan varrelle.

Tuo kirja vastasi siihen suureen kysymykseen: miksi niin huikean debyyttilevyn tehnyt bändi tuhosi itsensä hitaasti, eikä ikinä pystynyt toistamaan Appetiten meininkiä?

Kirjan vastaus oli aika yksiselitteinen: Axl etääntyi kaikista muista ja alkoi tuittuilla nonstoppina siten, ettei työnteosta tullut mitään. Muiden päihteiden käyttö pahensi asiaa entisestään.

Jos Axl tekisi omaelämänkerran, kuva saattaisi olla toisenlainen.