Vuoden 2013 parhaita biisejä

Tein Spotify-soittolistan johon kokosin viime vuoden parhaimpia biisejä.

Listalta löytyy parhaimmilta albumeilta löytyviä kappaleita kuten Daft Punkin Lose Yourself To Dance sekä Ricky-Tick Big Band & Julkinen Sana -kokoonpanon Julkinen sana. Ricky-Tickin lisäksi Minä ja Ville Ahosen Mia oli vuoden kovimpia kotimaisia.

Maininnan arvoinen on myös Karnivool, jonka Asymmetry oli vuoden parhaita raskaan rockin levyjä. Bändin erinomainen keikkakuntokin tuli tsekattua marraskuussa.

Pearl Jamin Lightning Bolt oli kokonaisuutena pettymys, mutta radiosoittoa saanut Sirens on hyvä esitys.

Muistakaa myös Roklintu Tips and Tricks -soittolista, jolle kerään lähinnä tuoreita, kiinnostavia biisejä.

Cibo Matto:lta tulossa uusi levy

Selasin Pitchforkin alkuvuodesta julkaistavien levyjen listaa läpi ja siinä huomio kiinnittyi Cibo Matton Hotel Valentine levyyn. Bändihän ei ole julkaissut levyä sitten vuoden 1999 Stereo Type A:n.

Alla video kappaleeseen MFN. En näköjään enää osaa upottaa videota, mutta tuosta löytyy. Kyllä siitä Cibo Matton tunnistaa. Vanhoista biiseistä kannattaa tsekata Michel Gondryn ohjaama hieno Sugar Water -biisin video.

Kirpparilöytöjä

Striimattavat musiikkipalvelut ovat tätä päivää ja niiden käyttö saa monet luopumaan cd-kokoelmistaan. Tästä johtuen niille jotka haluavat säilyttää fyysiset musiikkitallenteet hyllyssä ja vieläpä kasvattaa kokoelman määrää, kirpputorit ovat mieluisia paikkoja.

Cd-levyistä pyydetään kirppareilla lähes poikkeuksetta 1-3 euroa, eli ostokynnys on pieni. Tänä kesänä tulikin täydennettyä cd-kokoelmaa ihan mukavasti. Hyllytilan loppuminen tuleekin sitten kalliimmaksi.

Cd-levyjä
 

Flow festival: The Knife 7.8.2013

Tämän vuoden Flown ennakkokonsertin pääakti oli The Knife. Yhtyeen tänä vuonna julkaistu Shaking the Habitual oli itselleni melkoinen pettymys. Levy on aivan toista kuin kehuttu Silent Shout. Melodiset, tanssittavat kappaleet ovat uutukaisella vaihtuneet enemmän riitasointuja/ääniä sisältäviin, jumittaviin biiseihin.

Näitä Shaking the Habitual -kappaleita kuultiin pääasiassa keikallakin. Tämän olisi vielä voinut hyväksyä mutta show oli enemmän tanssi- ja performanssiesitys kuin livekeikka. Itseasiassa se ei välttämättä ollut jälkimmäistä ollenkaan kuten Hesarin arviossa arvellaan.

Viimeisenä biisinä vedetty, nimenomaan tanssittava Silent Shout nosti tunnelman kattoon ja sai odottamaan lisää. Kun ylimääräisiä ei tullut, se jäi vain pieneksi kädenojennukseksi vanhasta. Bilefiilis loppui lyhyeen.

Odotuksia herättäviä levyjä tulossa

Tuossa aiemmin listasin alkuvuoden parhaat lätyt. Todennäköisimmät loppuvuoden haastajat ovat Nine Inch Nailsin Hesitation Marks ja Beckin tuleva(t) levy(t).

Beckin edellinen ”levy”, nuottikirjana julkaistu Song Reader meni aikalailla ohi korvien. Nyt Beck on tarjoillut pari uutta maistiaista (jotka eivät kuitenkaan välttämättä tule levyille), joista I Won’t Be Longin lyhyempi versio lienee se kuulijaystävällisin.

Pitchforkin uutisesta löytyy uutta NIN:ia livenä. Hesitation Marksin kansitaiteesta vastaa muuten Russell ”The Downward Spiral” Mills. Näyttää hienolta!

Radio Helsingissä yt:t, miten käy Paskalistan?

Tappiollisena pyöritetyn Radio Helsingin toiminta on lakkautusuhan alla. Yt-neuvottelut käynnistyvät ensi viikolla ja kanavan mahdollisen lakkauttamisen on sanottu tapahtuvan lokakuun lopussa.

Näin ollen myös Ari Peltosen ja DJ Pösilön vetämä legendaarinen Paskalista on vaarassa loppua. Seuraamme tilannetta jännittyneinä.

Alkuvuoden parhaat levyt

Vuosi on puolessa välissä. Levyjulkaisujen laadun puolesta ensimmäinen puolikas on ollut hyvä ellei jopa erinomainen. Tässä vuoden kolme parasta tähän mennessä (aakkosjärjestyksessä):

-Daft Punk: Random Access Memories

Erittäin tyylitajuinen levy. Eräs tyyppi luonnehti osuvasti että Random Access Memoriesia kuunnellessa tulee fiilis siitä että ”juuri näin sen kuuluukin mennä”.

-Queens of the Stone Age: …Like Clockwork

Olin jo ehtinyt unohtaa kuinka hyvä bändi QOTSA on. Tämä levy palautti mielenkiinnon. Sopivasti rosoa, rankkuutta, rytmiä ja rockia. Nimekkäät vierailijat eivät pääse keulimaan vaan tuovat biiseihin tasan sen oman panoksensa.

-Ricky-Tick Big Band & Julkinen Sana: Burnaa

Henkka onkin tätä jo hehkuttanut. Vaikka jazz ja rap ovat jossain mielessä hengenheimolaisia, jazzbändin ja kolmen mc:n yhdistelmä on silti yllättävä. Toimii!

Loppuvuonna levyn julkaisevilla on kova työ kiilata kärkikolmikkoon.