Uutta hyvää suomiräppiä

Pari uutta, maininnan arvoista suomiräppibiisiä:

Mikidi & Gaiaf: Jyrkkä ehkä
Solonen & Kosola: Miljoona vuotta

Ensimmäinen on minulle entuudestaan tuntematon kokoonpano, mutta biisi on hyvä. Väittäisin että Memmy Possea on ainakin kuunneltu.

Jälkimmäinen kappale sisältyy Nyt kolisee -levylle, joka julkaistaan huomenna. Kysehän on suomiräppäreiden tekemästä J. Karjalaisen Et ole yksin -levyn versioinnista.

Nyt kolisee -platalla on mukana mm. Karri Miettinen eli Paleface, jonka isännöimää luentoa olin eilen kuuntelemassa Musiikkitalossa. Aiheena oli jazzin vaikutus hip hopiin ja erityisesti hip hopin kultakaudeksi sanottu 1980- ja 1990-lukujen taite.

Luento oli todella antoisa. Toisena asiantuntijana oli Ashley Kahn, joka on kirjoittanut useamman jazzin historiaa käsittelevän kirjan. Yhdessä Miettisen kanssa he kertoivat hip hopin tarinan 1920-luvun vaikutteista aina 1990-luvun merkkiteoksiin. Tällaisia olivat mm. Gurun Jazzmatazz, De La Soulin Buhloone Mindstate ja Nasin Illmatic.

Luennon jälkeen Ricky-Tick Big Bandista tutut räppärit Lindgren-Miettinen-Mellberg sekä muusikot Lötjönen-Lukkarinen-Kannaste esittivät osin improvisoitua, osin omaa materiaaliaan.

OutKast todennäköisesti Flow:hun

Flow taisi onnistua hyvin hypen luomisessa sosiaaliseen mediaan. Katumainos liian aikaisin kehiin ja johan toimii. Luotan siihen että mainos pitää paikkansa ja että OutKast esiintyy ensi kesänä Flow:ssa. Loistava uutinen.

Hämmentävä osuus mainoksessa on tieto Die Antwoordin esiintymisestä. Muutama vuosi sitten Die Antwoord oli Suomessa Linkin Parkin lämmittelijänä. Esitys (Die Antwoordin) jäi mieleen käsittämättömänä ja naurettavana. No, ei sitä rokkifestareillakaan tarvitse mennä Popedaa kuuntelemaan jos ei halua.

Muita todennäköisiä esiintyjiä Flow:ssa ovat mainoksessa mainitut Janelle Monáe ja The National sekä Slowdive ja Kavinsky.

Vuoden 2013 parhaita biisejä

Tein Spotify-soittolistan johon kokosin viime vuoden parhaimpia biisejä.

Listalta löytyy parhaimmilta albumeilta löytyviä kappaleita kuten Daft Punkin Lose Yourself To Dance sekä Ricky-Tick Big Band & Julkinen Sana -kokoonpanon Julkinen sana. Ricky-Tickin lisäksi Minä ja Ville Ahosen Mia oli vuoden kovimpia kotimaisia.

Maininnan arvoinen on myös Karnivool, jonka Asymmetry oli vuoden parhaita raskaan rockin levyjä. Bändin erinomainen keikkakuntokin tuli tsekattua marraskuussa.

Pearl Jamin Lightning Bolt oli kokonaisuutena pettymys, mutta radiosoittoa saanut Sirens on hyvä esitys.

Muistakaa myös Roklintu Tips and Tricks -soittolista, jolle kerään lähinnä tuoreita, kiinnostavia biisejä.

Cibo Matto:lta tulossa uusi levy

Selasin Pitchforkin alkuvuodesta julkaistavien levyjen listaa läpi ja siinä huomio kiinnittyi Cibo Matton Hotel Valentine levyyn. Bändihän ei ole julkaissut levyä sitten vuoden 1999 Stereo Type A:n.

Alla video kappaleeseen MFN. En näköjään enää osaa upottaa videota, mutta tuosta löytyy. Kyllä siitä Cibo Matton tunnistaa. Vanhoista biiseistä kannattaa tsekata Michel Gondryn ohjaama hieno Sugar Water -biisin video.

Kirpparilöytöjä

Striimattavat musiikkipalvelut ovat tätä päivää ja niiden käyttö saa monet luopumaan cd-kokoelmistaan. Tästä johtuen niille jotka haluavat säilyttää fyysiset musiikkitallenteet hyllyssä ja vieläpä kasvattaa kokoelman määrää, kirpputorit ovat mieluisia paikkoja.

Cd-levyistä pyydetään kirppareilla lähes poikkeuksetta 1-3 euroa, eli ostokynnys on pieni. Tänä kesänä tulikin täydennettyä cd-kokoelmaa ihan mukavasti. Hyllytilan loppuminen tuleekin sitten kalliimmaksi.

Cd-levyjä
 

Flow festival: The Knife 7.8.2013

Tämän vuoden Flown ennakkokonsertin pääakti oli The Knife. Yhtyeen tänä vuonna julkaistu Shaking the Habitual oli itselleni melkoinen pettymys. Levy on aivan toista kuin kehuttu Silent Shout. Melodiset, tanssittavat kappaleet ovat uutukaisella vaihtuneet enemmän riitasointuja/ääniä sisältäviin, jumittaviin biiseihin.

Näitä Shaking the Habitual -kappaleita kuultiin pääasiassa keikallakin. Tämän olisi vielä voinut hyväksyä mutta show oli enemmän tanssi- ja performanssiesitys kuin livekeikka. Itseasiassa se ei välttämättä ollut jälkimmäistä ollenkaan kuten Hesarin arviossa arvellaan.

Viimeisenä biisinä vedetty, nimenomaan tanssittava Silent Shout nosti tunnelman kattoon ja sai odottamaan lisää. Kun ylimääräisiä ei tullut, se jäi vain pieneksi kädenojennukseksi vanhasta. Bilefiilis loppui lyhyeen.