Keinuva Lahna Ilosaareen, EP:t uusintapainoksiksi

Keinuva Lahna oli vahva, mutta valitettavan vähän julkaissut bändi. Nyt se tulee takaisin ainakin hetkeksi.

Bändi julkaisee uudelleen keräilyharvinaisuuksiksi käyneet levynsä yhdellä vinyylillä ja CD:llä. Pari bonusbiisiäkin löytyy.

En ole koskaan juurikaan myynyt levyjäni, mutta poikkeuksena on Keinuvan Lahnan EP:t, joista joskus 90-luvun lopussa minulle tarjottiin riittävän monta satasta, mikä opiskelijan budjetissa on sellainen raha, jolle ei voi sanoa ei. En muista, kuka ne osti, mutta tarjouksesta päätellen ostaja todella halusi ne.

Screaming Females: Criminal Image

Screaming Femalesilta on huomenna tulossa uusi levy Rose Mountains. Ensimmäinen sinkku on jo ulkona ja JUUH ELIKKÄS EIKUN SIIS NYT LÄHTEE KUIN OLISI 1994! POLJE SITÄ FUZZIA!

Kuunnelkaa nyt tuota. Tuo, jos mikä, on Smashing Pumpkinsin kaksi ensimmäistä levyä (eikö intro olekin vähän Drown?), Breeders, L7 ja Sleater-Kinney (kova paluulevy heilläkin).

Olin onnekas, että sain olla teini 1991-1994. Tällaista kamaa soittivat jopa valtavirran mediat silloin. Kunpa silloin olisi ollut yhtä helppoa löytää uutta musiikkia kuin nyt.

Dokkari: Onko grunge metallia? (Vastaus: ei oikein)

VH1:n Metal Evolution -dokkarisarjassa pureuduttiin hyvin grungeen. Tämä on poikkeuksellisen hyvä jakso. Ainoastaan se häiritsee, että käytetään hirveästi aikaa siihen, että mietitään onko grunge metallia. (Pikatiivistelmä: osiltaan ehkä, etenkin 70-luvun metallia, isommalta osin ei, paljon lähempänä punkkia.)

Häpeäkseni joudun tunnustamaan, etten ennen tätä dokkaria tuntenut sanaa ”yarl”.

NOFX:n Fat Miken musikaalin soundtrack streamattavana

Fat Miken Home Street Home -musikaalin soundtrack on etukäteiskuuntelussa streamattavana.

En osaa kuunnella tuota musikaalinystävän korvin. Minun korvaani se kuulostaa Avenue Q -musikaalin ja NOFX:n ristisiitokselta – mikä taustavoimat huomioonottaen ei ole lainkaan yllättävää. Puolentoista kuuntelun perusteella pidän.

Pink Floyd: The Endless River

Lopultakin viimeinen Pink Floyd -levy on täällä. Panen The Endless Riverin sekavin odotuksin soimaan. David Gilmourin soitto on kiinnostavaa. Kaikki kuulostaa Pink Floydilta ja kaikuja on 70-90 -luvuilta. Allons-y voisi olla vaihtoehtoinen instrumentaaliversio Run Like Hellistä. Moni biiseistä voisi olla Division Belliltä.

Eihän tämä huono ole, mutta silti olen enemmän harmissani kuin pitäisi olla ihan OK:n levyn äärellä. Entä jos Wish You Were Here olisi ollut enemmän instrumentaalivetoinen ja ilman todella kovia biisejä? Tätä se olisi ollut.

Tämä on Pink Floyd, joten rima on The Dark Side of The Moon, Wish You Were Here, Animals ja The Wall -nelikon asettama. The Endless River ei ole millään lailla huono levy, ja jonkun muun tekemänä artisti olisi voinut taputella itseään selkään – mutta koska Pink Floyd loppuu tähän, olisin toivonut muuta.

Shine on.

Faith No Morelta uusi levy

Tätä ne kaikki vihjailut tiesivät: Faith No Morelta tulee uusi levy! Ainakin ensimmäinen sinkku Motherfucker on kiinnostava. Bändin livekunto ei kuulosta vanhojen äijien lämmittelyltä, ja Pattonin julkaisut ovat olleet tasaisen kiinnostavia, joten meillä lienee lupa odottaa paljon.

Aiheeseen ohuesti liittyy illan Secret Chiefs 3 -keikka Kuudennella Linjalla. Nähdään siellä.