CMX: Iäti – ei mennyt niin kuin Strömsössä

Olen pitänyt tähän mennessä jokaisesta CMX-levystä. Jotkut niistä ovat olleet erinomaisia, kuten Aurinko, Aura, Rautakantele ja Talvikuningas. Toiset ovat olleet hieman valjumpia, mutta edelleen huippukohdiltaan hyviä, kuten Discopolis ja Isohaara. Nyt en ole enää varma, tuliko hyvä levy ulos.

Olen kuunnellut uutta Iäti-levyä reippaanlaisesti nyt parin päivän aikana, mutta se jää minulle aivan valjuksi. Minulle tulee vähän sellainen fiilis, että nyt on aikuistuttu liikaa. Kypsyminen on mennyt jopa pehmeälle Radio Suomi -asteelle. Ehkä tämä on tarpeellinen vastaveto Talvikuninkaan progeilulle, mutta minuun tämä ei iske.

Tästä tulikin mieleen: Yle Areena tarjoilee eilisen Strömsön, jonka lopussa bändi soittaa ja aiemmin Yrjänä tekee voileipiä ja vastaa aivan yllättäen kysyttyyn kysymykseen ”Mitä puut merkitsevät sinulle?”

Paleface: Helsinki – Shangri-La

Täytyy täälläkin noteerata, että Palefacen uusi levy on täysin yllättävä – ja yllättävän hyvä. En olisi myöskään etukäteen uskonut, että levy on parhaimmillaan silloin kun Paleface ei räppää, vaan panee Hiski Salomaa -vaihteen päälle.

Julistavuus menee välillä yli, mutta ehkei tämänkaltaista tavaraa voisi tehdä niin, etteikö melko vapaan markkinatalouden kannattaja saisi välillä näppyjä, vaikka olisi kuinka arvoliberaali.

Jenkatehdas – keikkoja suorana netissä

Tänään aloittaa Jenkatehdas-niminen palvelu, jonka ideana on tarjota bändien keikkoja netin kautta. Tänään saitilla esiintyy Phoenix Effect, jonne 3000 ensimmäistä saa ilmaisen ”lipun”. Normaalisti keikat kuitenkin maksavat.

Saitilla ei kerrota paljonko keikan katsominen jatkossa maksaa. Onko kyse parista eurosta vai ollaanko lähempänä paikan päällä tsekattavan keikan hintaa? Vaikea kuvitella että ainakaan itse maksaisin nettikeikasta paria euroa enempää, jos sitäkään. Hommassa on nimittäin yksi perustavaa laatua oleva ongelma.

Netissä keikasta katoaa se ydinjuttu, paikalla oleminen. ”Aplodeja voi antaa näpsäyttämällä hiirtä”, sanotaan Hesarin artikkelissa. Hoh hoijaa.

Jos kerran haluan jonkun bändin nähdä, näen mielummin sen vaivan että menen paikan päälle katsomaan. Toki ratkaisu ei ole etäisyyksistä johtuen kaikille yhtä helppo. Rovaniemeltä ei lähdetä Tavastialle tuosta vain.

On tuossa ideanpoikanen kuitenkin, vaikkei sekään uusi. Katsotaan miten käy.

The Flaming Lips -valokuvakirja

The Flaming Lips julkaisee valokuvakirjan jossa on kuvia yhtyeen keikoilta. Nämä keikathan ovat tunnetusti yhtä paperisilpun, eläinpukuisten avustajien ja hyväntuulisuuden ilotulitusta, joten kuvat eivät liene tylsiä. Kuvat on ottanut Wayne Coynen valokuvaaja-vaimo J. Michelle Martin-Coyne.

Kirjassa on ainakin yksi kuva viime vuoden Suomen keikalta Pitkä kuuma kesä -festareilla.

The Flaming Lips - All We Have Is Now book

Opethilta livelevy – karmeat kannet

Opeth on juuri julkaissut livelevyn/dvd:n aiemmin tänä vuonna nauhoitetusta Royal Albert Hall -konsertistaan. Matsku kuulostaa hienolta ja sehän on pääasia. Levyn kantta katsoessa tekee kuitenkin mieli irvistää.

Opeth In Live Concert at the Royal Albert Hall

Joku olisi voinut kertoa graafikolle että nyt on kyseessä hevibändin livelevy eikä 80-luvun lattariartistin uudelleenjulkaisu. Varsinkin jos vertaa uutta kantta mihin tahansa kanteen yhtyeen aiemmasta tuotannosta on ero aikamoinen.

Edit: Kuten pni kommentoi, kyseessä on viittaus Deep Purplen livelevyyn. Tuo tieto pistää Opeth-kannen oikeaan aikaperspektiiviin ja luultavasti puhuttelee paljonkin niitä jotka ovat Purplea kuunnelleet.

Grinderman 2

Vaikka Spotifyssani on soinut tuo edellisessä postauksessa mainittu Weezerin Hurley tällä viikolla paljon, vielä enemmän on soinut uusi Grinderman.

Grindermanin kakkoslevy on ainakin minun korviini vielä parempi kuin kriitikoiden ylistämä debyytti. Nick Cavella on tapana osua maaliin aika isolla prosentilla. Koska herkistelevää Cavea on riittävästi jo, on mukava kuulla tällaista runnomistakin.