Green Day was here

Olipa hieno keikka! Kun AC/DC sai viime viikolla hädin tuskin jalan polkemaan hittikavalkadinsa tahtiin niin tänään olisin hyppinyt tasajalkaa koko reilun kaksituntisen – jos vain kunto olisi riittänyt.

Viime vuonna julkaistu 21st Century Breakdown on teemalevy, mutta illan draaman kaari rakentui yhtyeen koko tuotantoon. Keikan alkuun kylläkin soitettiin 21st Centuryn nimikappale sekä Know Your Enemy. Myöhemmin uudelta levyltä kuultiin myös mainio rallatus The Static Age.

Green Day

Vaikka keikka kestikin yli kaksi tuntia niin mukaan mahtui biisien lisäksi paljon yleisön viihdyttämistä ja huudattamista. Kun Billie Joe Armstrong alkoi valita yleisön joukosta laulajia lavalle tunnelma oli vaarassa latistua, mutta toisin kävi. Toinen lavalle päässeistä tytöistä ei ollut kummoinen laulaja, mutta otti tilanteesta kaiken irti ja riehui kuin Billie Joe Armstrong konsanaan.

Bändi oli hyvässä vedossa. Rutiinia on, mutta myös riittävästi virnettä ettei homma käy totiseksi. Pariin otteeseen soitettiin lyhyitä pätkiä lainabiiseistä, kuten Sweet Child O´mine ja Highway To Hell.

Encoret kruunasivat illan. Odotetun American Idiotin perään kuultu Jesus Of Suburbia oli hienoa kuultavaa. Keikka loppui Wake Me Up When September Ends ja Good Riddance (Time of Your Life) -kappaleisiin jotka Armstrong esitti yksin akustisen kitaran kanssa.

Guns N' Roses Käpylän urheilupuistossa

Kun menin katsomaan Guns N’ Rosesia Käpylään, tajusin onneksi asennoitua oikein. En ajatellut, että nyt nähdään autenttinen 80-90 -luvun vaarallinen GN’R, vaan ennemmin kovien ammattimuusikoiden ja Axlin yhteinen show aavistuksen Las Vegas -hengessä.

Sikäli oli 90-luvun kosketusta jäljellä, että bändi aloitti 45 minuuttia myöhässä. Yhtä lailla paukuteltiin huviluvan kellonlyömän yli loppukeikasta. Saapa nähdä, napsahtaako Speed Promotionille sakkoa.

Alkukeikasta Axlin laulu kuului todella nihkeästi ainakin vasemmanpuoleiseen katsomon osaan, mutta myöhemmin miksaaja noteerasi, että yleisö arvostaisi sitä, että he myös kuulevat pääjehun. Alun soundinihkeilyä lukuunottamatta keikka eteni mallikkaasti. Kovat ammattimuusikot soittivat tiukasti ja Axlinkin ääni oli asiallisessa kunnossa.

Settilistan biisivalinnat olivat paikoin vähän hämmentäviä. Miksi Chinese Democracyn heikoimmat raidat kuten This I Love ja Madagascar otettiin mukaan, kun taas Use Your Illusionilta ei soitettu kuin kaksi coveria sekä You Could Be Mine ja November Rain?

Pikkuisen hämäsi myös 90-luvulta jatkunut tapa kadottaa konsertin momentum joka väliin vedettävillä tylsillä kitarasooloilla ja chillailuilla. Axl paukkasi lavan taakse noin joka toisen biisin jälkeen ja vaatteetkin vaihtuivat moneen kertaan. Ei Axlin tarvitsisi olla Madonna. Emme me tulleet Axlin kuteita katsomaan.

Silti, olihan tuo kiva nostalgiatrippi. Nyt tuo on nähty ja haluan seuraavan tripin. Miten olisi Jane’s Addiction tai Suicidal Tendencies?

Vaihtoehtoista historiankirjoitusta: Parempi Use Your Illusion

Tämänpäiväisen keikan kunniaksi mietin, että entä jos Use Your Illusion olisi ollut yksi tiukka levy, josta olisi otettu löysät pois? Se olisi kuulostanut tältä ja olisi ollut erinomainen jatko Appetite for Destructionille.

Olisin lisännyt tuohon vielä Shadow of your Loven, mutta Spotify ei löytänyt kuin Hollywood Rosen version.

Sen jälkeen olisi ollut jäljellä B-puolia riittävästi täyttämään aika monta sinkkua ja materiaalia muutamaan kiinnostavaan EP:hen.

AC/DC Tampereella 1.6.

AC/DC käväisi jälleen Suomessa Black Ice -kiertueellaan. Tällä kertaa paikkana oli Tampereen Ratinan stadion.

Brian

Settilista oli muuten sama kuin viime vuonna Helsingissä, mutta Dog Eat Dog ja Anything Goes -kappaleiden sijasta Tampereella kuultiin High Voltage. Parempi näin vaikka määrässä menetettiinkin yksi kappale.

Illassa oli hieman rutiinikeikan makua. Brian Johnson ei jutellut ylimääräisiä välispiikeissään vaan toisti tutut fraasit. Angus Young kyllä jaksoi pyöriä kitaransa kanssa vaikka soittotarkkuus siitä paikoin kärsikin. Toki nykyinen kiertue on jatkunut jo lähes kaksi vuotta, joten tämän ikäisiltä herroilta keikka oli vähintäänkin kelvollinen saavutus.

Keikassa oli toki huippukohtansa. Nopeatempoinen Shoot To Thrill sai lopun lämmittelykohdassa koko yleisön taputtamaan käsiään. High Voltage taas oli tervetullut lisäys settiin uran alkuvaiheilta.