Guns N' Roses Käpylän urheilupuistossa

Kun menin katsomaan Guns N’ Rosesia Käpylään, tajusin onneksi asennoitua oikein. En ajatellut, että nyt nähdään autenttinen 80-90 -luvun vaarallinen GN’R, vaan ennemmin kovien ammattimuusikoiden ja Axlin yhteinen show aavistuksen Las Vegas -hengessä.

Sikäli oli 90-luvun kosketusta jäljellä, että bändi aloitti 45 minuuttia myöhässä. Yhtä lailla paukuteltiin huviluvan kellonlyömän yli loppukeikasta. Saapa nähdä, napsahtaako Speed Promotionille sakkoa.

Alkukeikasta Axlin laulu kuului todella nihkeästi ainakin vasemmanpuoleiseen katsomon osaan, mutta myöhemmin miksaaja noteerasi, että yleisö arvostaisi sitä, että he myös kuulevat pääjehun. Alun soundinihkeilyä lukuunottamatta keikka eteni mallikkaasti. Kovat ammattimuusikot soittivat tiukasti ja Axlinkin ääni oli asiallisessa kunnossa.

Settilistan biisivalinnat olivat paikoin vähän hämmentäviä. Miksi Chinese Democracyn heikoimmat raidat kuten This I Love ja Madagascar otettiin mukaan, kun taas Use Your Illusionilta ei soitettu kuin kaksi coveria sekä You Could Be Mine ja November Rain?

Pikkuisen hämäsi myös 90-luvulta jatkunut tapa kadottaa konsertin momentum joka väliin vedettävillä tylsillä kitarasooloilla ja chillailuilla. Axl paukkasi lavan taakse noin joka toisen biisin jälkeen ja vaatteetkin vaihtuivat moneen kertaan. Ei Axlin tarvitsisi olla Madonna. Emme me tulleet Axlin kuteita katsomaan.

Silti, olihan tuo kiva nostalgiatrippi. Nyt tuo on nähty ja haluan seuraavan tripin. Miten olisi Jane’s Addiction tai Suicidal Tendencies?