Ihan ok keikka

Siis brittiyhtye Florence + The Machine äsken Tavastialla. Kotimatkalla ratikassa kuulin kun pariskunta keskusteli keikasta. Käynkin keikan läpi heidän kommenttiensa kautta.

”Florence oli kuin hoilaava linnanneito. Luulin että hän olisi ollut enemmän rock.” Florence Welchillä on vahva ääni, mutta laulu kieltämättä oli välillä hoilaamista. Levyllä hoilaus ja huutaminen on saatu aisoihin eikä se keikallakaan ärsyttänyt. Mutta että rock? Oletko erehtynyt kuuntelemaan vain Kiss With A Fist -autotallirenkutuksen? Jo levynkannen luulisi kertovan että kyse on jostain muusta.

”Yleensä bändit ovat rouheampia livenä kuin levyllä, nyt asia oli toisin päin.” Rouhean voi ymmärtää monella tapaa, mutta olen eri mieltä. Florence + The Machinen levy on miellyttävämpi ja tasaisempi kuuntelukokemus kuin yhtyeen keikka. Welch on vielä nuori esiintyjä, mutta keikan loppupuolella hän kyllä antoi itsestään irti lähes kaiken mitä lähti.

”Yleisö oli vaisu.” Jep, keskiviikko on arki-ilta.

Materiaalin vähyys vaivasi hieman. Keikkaa ei kuitenkaan venytetty tarpeettomasti, noin tunti riitti. Parhaimmat oli luonnollisesti säästetty loppuun: Drumming Song, You’ve Got The Love, Dog Days Are Over ja Rabbit Heart (Raise It Up).

Kesällä sitten uudestaan, yhtyehän tulee Ruisrockiin.