Herra Ylppö & Ihmiset: Pojat ei tanssi

Ihmiset-projektin debyyttialbumi oli mukava yllätys. Kaikki kehuivat sitä maasta taivaaseen (minäkin), ja kaiken maailman palkintoja sateli. Levyjäkin meni kaupaksi ihan reippaasti. Tämän kaiken jälkeen on rima korkealla kakkoslevyä tehdessä.

Pojat ei tanssi ei ota kovin isoa irtiottoa debyyttiin verrattuna. Kitaroita on väännetty vähän enemmän särölle, ja hieman enemmän huudetaan herkistelyn seassa, mutta muutoin meininki on se sama toimivaksi osoittautunut.

Ykköslevystä teki hienon se, että biisimateriaali oli poikkeuksellisen tasaista. Sama linja jatkuu toisella levyllä. Jos tämän levyn heikoimmat raidat pannaan melkein minkä tahansa viime aikojen kotimaisen levyn heikoimpia raitoja vastaan, Ylppö vie skaban kotiin helposti.

Paikoin levyllä huomaa, että Ylppö alkaa paikoin muistuttaa itsensä parodiaa, etenkin herkistellessään. ”Lähdemmekö eri teille vai lähdemmekö teille” ja ”hyvää yötä, kulta, ei kai mikään paina? / haluan olla sinun nyt ja aina” -riimit hieman vaivaannuttavat.

Pari nyökkäystä menneeseenkin tehdään. Pikkukaupungin James Deanin outro on hauska nyökkäys Pink Floydin Great Gig in the Skylle ja Hamartiassa kuullaan kaikuja edellisen levyn alusta.

Ei tämä ole edellisen veroinen yllätys, mutta varsin hyvä lisä aivan liian harvoihin hyviin suomenkielisiin rocklevyihin. Tämä vahvistaa edelleen sitä, ettei Maj Karman määrittelemättömän mittainen tauko ole välttämättä mikään huono juttu.

Pojat ei tanssi Spotifyssä