Roklinnun vuosikymmenen parhaat albumit – 2. Arctic Monkeys: Whatever People Say I Am, That’s What I’m Not
Roklinnun vuosikymmenen parhaiden listalla kakkoseksi pääsee Arctic Monkeysin debyytti Whatever People Say I Am, That’s What I’m Not vuodelta 2006.
Levyn synnyssä on taustalla mahtava tarina. Kaverit saivat jouluna 2001 soittimet joululahjaksi ja alkoivat opetella soittamaan. Kaksi vuotta myöhemmin pojilla oli ensimmäinen keikka. Fanimäärä alkoi kasvaa jo heti ensimmäisistä keikoista. Keikoilla jaellut demot lähtivät leviämään netissä ja puskaradio alkoi hehkuttaa bändiä kohtuuttomuuksiin asti. Lopulta 2005 lyötiin nimet paperiin ja purkitettiin debyyttilevy. Tämän varjolla on osuvaa, että levy alkaa sanoilla “anticipation has a habit to set you up for disappointment”.
Levystä ei tullut pettymystä sen paremmin faneille, kriitikoille kuin levy-yhtiöllekään. Levy myi Briteissä ensimmäisenä viikkona enemmän kuin mikään debyyttilevy ikinä.
Levy osoittaa sen, että loistava biisinkirjoitus paikkaa puutteet muualla. Eiväthän nuo kollit ole mitään timanttisia muusikoita – vaikkakin livebändinä heillä on hyvä fiilis. Bändi kuitenkin pyörii täysin Alex Turnerin biisien ympärillä. Soiton kulmikkuus ja karuus palvelee tätä ja tuo biisit esille selkeästi. Tuntuu jopa siltä, että myöhempiä levyjä häiritsisi perinteinen haastatteluissa hehkutettu “kasvaminen musiikillisesti”.
Veikkaan, että kaikista viidestä valinnastani tälle listalle tämä on kaikkein kiistanalaisin. Eiköhän joku sano sen perinteisen “pidin näistä biisesistä enemmän, kun Libertines ensin kirjoitti ne”.
Whatever People Say I Am, That’s What I’m Not Spotifyssä
