Pika-arvostelu: Alice In Chains: Black Gives Way to Blue
Alice In Chainsin Black Gives Way to Blue on Alice In Chainsin Back in Black. Layne Staleyn kuolema vaikuttaa yllättävän vähän, vaikka sen piti olla lopullinen niitti bändille. Jopa laulusoundi on tallella, koska edellisellä levyllä aika iso osa oli Staleyn ja Cantrellin stemmaa. Tällä levyllä Staleyn korvannut DuVall ei kovin paljon kokonaan yksin laula.
Piristävää on se, ettei DuVall edes koeta kopioida Staleyn maneereja yhtään sen enempää kuin Brian Johnson Bon Scottin maneereja.
Kun AIC soitti Provinssissa, koko Roklintu-delegaatio oli vakuuttunut ja alkoi odottaa levyä sillä hetkellä. Ei tarvinnut pettyä.
Sitä en ymmärrä, miksi tämä on niin paljon parempi kuin Cantrellin soololevyt, vaikka ihan yhtä lailla tämä on Cantrellin kirjoittama levy kuin soolotkin.
Tsekkaa levy esimerkiksi Spotifystä. Tämä on pakko-ostos.