Pitkä kuuma kesä: lauantai 27.6.

Ensimmäistä kertaa festivaalina järjestetty Pitkä kuuma kesä sijoittui Helsingin Suvilahteen samalle alueelle kuin Flow-festivaali. Alue tosin oli suppeampi kuin mihin Flowssa on totuttu, mm. päälava oli eri paikassa eikä sisätiloja ollut yleisön käytössä lainkaan.

Lauantaina tuli keskityttyä päälavan, eli Kesälavan tarjontaan. Sen avasi Risto, joka soitti alkuiltapäivästä varsin tyhjälle alueelle. Mainion kosketinsoittelun ja kitaroinnin lisäksi bändissä on erittäin viehättävä rytmiosasto, joka pistikin jalan tomuttamaan maata tasaiseen tahtiin. Keikan lopussa Risto houkutteli yleisön (”te kaikki seitsemänkymmentä”) mukaan laulamaan soolona esittämäänsä Putoan kaivossa -kappaleen kertosäettä ja lopetti setin Kari Peitsamon Rakkauteen.

Huomattavasti enemmän fanikantaa keräsi reilua puolta tuntia myöhemmin esiintynyt Disco Ensemble. Keikan jälkeen oli todettava että kyseessä on erittäin tiukka livebändi. Settiin mahtuivat mm. We Might Fall Apart, Bad Luck Charm ja Back On The MF Street sekä nimeämätön uusi kappale.

The Melvins oli festivaalin kummajainen niin ulkoasultaan kuin kokoonpanoltaankin. Buzz Osbornen kiharat harmaat hiukset ja kaapu ovat unohtumaton näky. Lisäksi kokoonpanossa on kaksi rumpalia, joiden rumpusetit ovat hauskasti toistensa peilikuvia.

The Melvins

Festivaalin esiintyjävalikoima oli varsin onnistunut. Yhtään koko kansan vetonaulaa ei ollut tarjolla vaan oli keskitytty tuomaan pienempiä nimiä joilla on fanaattisempi kannattajajoukko. Social Distortion ja The Flaming Lips toimivat eri päivien suurimpina houkuttimina ensiksimainitun onnistuessa vetämään väkeä paremmin paikalle.

Helpoimmin lähestyttävä ulkomaanvieras oli ehkäpä ruotsalainen The Sounds, jonka juuri julkaistu kolmoslevy Crossing the Rubicon toi mukavasti vaihtelua keikkasettiin. Suurimman suosion uusista kappaleista sai odotetusti ja ansaitusti sinkkubiisi No One Sleeps When I’m Awake. Tuttua Sounds-kamaa, mutta erittäin toimivaa. Laulaja Maja Ivarsson flirttaili totuttuun tapaan sekä yleisön että bändikaveriensa kanssa.

Illan pääesiintyjäksi oli siis saatu yhdysvaltalainen, Mike Nessin johtama Social Distortion. Punkrockin kulttinimeksi kutsuttu bändi tarjosi punkia asenteessaan kun taas soitto ja kappaleet nojasivat enemmän rock n rolliin. Poistuin alueelta kun keikka oli kestänyt lähes puolitoista tuntia, joten varsin hyvän annoksen punkrockiaan Ness ja kumppanit ensimmäisellä vierailullaan Suomeen tarjosivat.

Pitkä kuuma kesä & The Flaming Lips

Ensimmäistä kertaa festivaalimuotoon paisunut Pitkä kuuma kesä tapahtuma tarjosi hyvän kattauksen bändejä sijainniltaan mainiossa paikassa. Suvilahden voimalan alue toimi pienestä koostaan huolimatta. Jonot juoma- ja ruokapisteille olivat lyhyet ja vessojakin tuntui olevan tarpeeksi. Itselleni tapahtuma jäi vain sunnuntain illan mittaiseksi. Flaming Lipsiä oltiin tultu katsomaan ja hyväntuulinen Wayne Coyne veti bändinsä kanssa showta koko rahan edestä. Puheiden mukaan tapahtuma jatkuisi ensikin vuonna festivaalimuodossa.

The Flaming Lips

Lisää kuvia linkin (alla) takana.
Continue reading

Pitkä kuuma kesä -pikaraportti

Sunnuntain yllättävin esiintyjä Pitkä kuuma kesä -festivaaleilla oli Hiton lokit, joka täräytti t-paidalleni terveiset yläilmoista. Muutkin festivaalivieraat kertoivat saman esiintyjän aiheuttaneen ikäviä välikohtauksia. Toisaalta paitamyyjä oli tyytyväinen kun jouduin hankkimaan päälleni (sinänsä hienon) Rubik-paidan.

Lokinpaskaa t-paidassa

Tässä yhteydessä mainittakoon, että Damn Seagulls veti lauantaina pätevän keikan. Palaan muun ohjelmiston puintiin myöhemmin.

Uutta heviä

Pidettiin eilen poikain kanssa heviraati, teemana tänä vuonna julkaistut levyt. Mieleen jäi muutama kiinnostava nimi.

Oma suosikkini oli Isis-niminen bändi kappaleella Hand of the Host. Muita puhtaampi soundi ja progevaikutteet toivat mieleen mm. Porcupine Treen. Yhdysvaltalaisyhtye esiintyy Ilosaarirockissa.

Mielenkiintoisin tapaus oli Ajattara, jonka kappale oli akustista metallia. En tiedä miten hyvin konsepti toimii täyspitkällä levyllä, mutta erilaista se ainakin on.

Illan voittajaksi selvisi Witherian Escaped In Blood. Jykevää kotimaista metallia.

Peli jouduttiin puhaltamaan poikki ennenkuin kaikki kappaleet oli kuultu, joten esim. kovasti hehkutetun Mastodonin kappale jäi harmillisesti arvioimatta.

Roskildeen tarjolla päivälippuja

Festivaalit joutuvat tänä vuonna keksimään uusia keinoja tulojen saamiseksi. Roskildeen ei tietääkseni ole aiemmin saanut ostettua päiväkohtaisia lippuja, mutta tänä vuonna se on mahdollista. Kotimaiset festivaalit ovat toki myyneet päivälippuja iät ajat.

Syynä päivänkohtaisten lippujen myyntiin Roskildessa on huono ennakkolipunmyynti ja tämän uutisen mukaan erityisesti vajaus ulkomaisessa lipunmyynnissä.

Tänään käynnistynyt Glastonbury-festivaali on myyty loppuun, mutta se on ainakin osittain viisaan taktiikan ansiota. Festivaalin liput pistettiin myyntiin hyvissä ajoin jo viime vuoden puolella. Toki tarjolla on kuumia artistejakin, etunenässä comebackin tehnyt Blur.

Faith No More oli mahtava Kaisaniemessä

Keikka vaatii vielä pureskelua, mutta heti kärkeen on sanottava, että olipa mahtavaa. Vanhat sedät eivät yhtään säästelleet, vaan latasivat menemään kuin viimeistä viittätoista vuotta ei olisi olemassakaan.


Kuva: Vipa

Patton on edelleen bändin tähti ja keskipiste, siitä ei pääse yli eikä ympäri.

Hesarin Ahlroth toteaa, että ”kukaan jäsenistä ei rehellisesti sanoen mitään maata järisyttävää ole [Faith No Moren] jälkeen tehnyt.”

Ehkä Mr. Bunglen viimeisin, Fantomas, Tomahawk ja Peeping Tom ovat menneet kriitikolta ohi.

Rockin seitsemän elämää

YLE Teemalta alkoi maanantaina seitsenosainen sarja Rockin seitsemän elämää. BBC:n tuottaman sarjan jaksot on otsikoitu seuraavasti:
Blues-pohjainen rock 1963 – 1970
Taiderock 1966 – 1980
Punk 1973 – 1980
Hevi 1970 – 1991
Stadion-rock 1965 – 1993
Amerikkalainen vaihtoehto 1980 – 1994
Brittiläinen indie-musiikki 1980 – 2007

Kiinnostavaa nähdä onko aiheista saatu jotain uutta irti. Avausjakso uusitaan lauantaina ja uudet jaksot tulevat siis maanantaisin.

Ohjelman kotisivut