Viime vuoden parhaita: Supergrass

Vuodenvaihteessa jäi perinteinen vuoden parhaat -lista tekemättä, joten ajattelin jälkikäteen listata muutamia vuoden 2008 tärkeimpiä löytöjä. Ensimmäisenä Supergrass.

Bändi julkaisi tuoreimman levynsä Diamond Hoo Ha:n melko tarkkaan vuosi sitten. Levy on vahva kitaralevy ja se todistetaan heti kärkeen äänekkäillä kappaleilla Diamond Hoo Ha Man ja Bad Blood. Seuraava Rebel In You taas lähtee käyntiin pianon avustamana ja nojaa kitaroita enemmän Gaz Coombesin lauluun.

Diamond Hoo Ha:n resepti on hiotut sävellykset ja hyvin yhteensoiva yhtye, joka ei peittele muttei liikaa korosta brittiläisyyttään. Levyn äänikuva on saatu sopivan täyteläiseksi koskettimilla, taustalaululla ja muilla tuplauksilla. Ei mitään uutta ja ihmeellistä, mutta homma tehdään hemmetin hyvin.

Rob Coombesin hieman utuiset koskettimet ovat tärkeässä osassa The Return Of… -kappaleessa ja Outsidessa hänet päästetään hetkeksi jopa irrottelemaan. Säröbasson ansiosta Rough Knuckles funkkaa erinomaisesti ja Ghost Of A Friendin introssa väläytetään akustista kitaraa. Komeus päättyy Butterfly-kappaleeseen joka lähtee sujuvasti liikkeelle, mutta onnistuu vielä kasvamaan loppua kohden kitaran ja laulun vuoropuheluksi. Upeaa.

Bändi kiersi syksyllä Eurooppaa ja kävi myös Helsingissä soittamassa erinomaisen keikan.

Kakkoskitaristi Charly Coombes on tehnyt kiertueesta kaksiosaisen videon, joka esittelee varsin perinteistä (=tylsää) kiertue-elämää. Videon paras hetki koetaan kakkososassa kun yhtye matkaa ruotsinlaivalla Tukholmasta Helsinkiin ja Gaz ja rumpali Danny tanssivat humppaa muuten kovin iäkkään tanssiyleisön seassa. Suosittelen ennemmin tutustumaan Supergrass Is 10: The Best Of Supergrass 1994 – 2004 -tupladvd:ltä löytyvään dokumenttiin, joka sukeltaa syvemmälle yhtyeen historiaan.