Putro Aleksanterin teatterissa

Pääsin juuri kehumasta Putron soololevyä ja menin suurin odotuksin Aleksanterin teatteriin Elämä on juhla -performanssiin.

Esitys oli yksi tunti yhtä miestä sekä video- ja valoshow’ta. Show vuorotteli pienen ja suuren välillä tehokkaasti. Alku oli vain punainen verho, vahvistamaton ääni, ja akustinen kitara. Suurimmillaan käytiin äänivalleissa, loopeissa ja kääntyvissä videoscreeneissä.

Kaiken keskipisteessä oli – niin levyllä kuin tässäkin – hienot biisit. Jos tätä vertaa esimerkiksi Ismo Alangon ja Teho Majamäen kahden miehen performanssiin, tämä on selkeästi vähemmän esiintyjän ja enemmän laulunkirjoittajan pakkaus.

Illan sankari oli tavalliseen tapaansa silminnähden hermostunut ensi-illasta. Hauskaa sinänsä, että hermostuneisuus purkautuu sympaattisena vaatimattomuutena. Pientä epävarmuutta tuntui olevan äänipuolellakin, välillä tuntui olevan pientä klappia, jopa häiriöksi asti. Esimerkiksi Hoidetaan kämppä Berliinistä kärsi siitä. Muutama siirtymä tuntui myös hieman liian hitaalta livetilanteeseen. Jos videoskriini kääntyy puoli minuuttia ja lavalla ei sinä aikana tapahdu muuta, se on pitkä aika välispiikin ja seuraavan biisin välissä.

Tunnin luennolla kuultiin lähes koko levy läpi. Täydennettiinpä sitä vielä julkaisemattomalla ja nimeämättömällä rumpukone-särö-megafonibiisillä, jossa kerrotaan urposta kännäävästä lappeenrantalaisesta julkkisäijästä, joka kolumneissaan kirjoittaa sitä ja tätä ja kuinka hän on muka herkkä kun uskaltaa hetken olla normaali. Kappale loppuu sanoihin ”Samuli Putroa”, mikä on vielä suorempi viittaus kertojaminään kuin hehkuttamani Hoidetaan kämppä Berliinistä -lainaus.

Keikka oli mainiota vaihtelua tavalliselle klubikeikalle. Joskus on paikallaan tulla keikalle kello 19 ja olla ulkona varttia yli kasi.

Olivathan nuo 22 euron liput hintavia, mutta elämä on. Juhla.

Esirippu
Kuva: Saija Lehto

Faith No More palaa yhteen

Faith No More on vahvistanut, että he palaavat yhteen Euroopan kiertueen ajaksi ensi kesänä. ”Yhteen” ei tarkoita, että alkuperäinen kitaristi Jim Martin palaisi. Minulle kelpaisi Trey Spruance ennemmin.

Kaltaisiani ysärifaneja hemmotellaan, ensin Jane’s Addictionin paluu alkuperäiskokoonpanossa studioon Trent Reznorin kanssa ja sitten tämä. Sanokaa nyt vielä, että seuraavana Mr. Bungle palaisi yhteen.

The White Stripes – We're Going to Be Friends (Live at Late Night with Conan O'Brien)

The White Stripes esiintyi Conan O’Brienin talkshow:n viimeisessä jaksossa viime perjantaina. We’re Going to Be Friends oli Conanin itsensä toivoma biisi.

Late Night show jatkuu tästä eteenpäin Jimmy Fallonin vetämänä. Uusi housebändi tulee olemaan The Roots!

Kraftwerk elokuussa Helsinkiin

Kraftwerk esiintyy Helsingin Suvilahdessa Flow-festivaaleja edeltävänä torstaina 13.8. Yhtyeen edellinen esiintyminen Helsingin Jäähallissa vuonna 2004 oli yksi elämäni parhaista keikoista, joten tuleva keikka on melkoisen pakollinen.

Alkuvuodesta kerrottiin että bändin alkuperäisjäsen Florian Schneider on lähtenyt bändistä. Alkuperäisjäsenistä jäljellä on enää Ralf Huetter.

Samuli Putro: Elämä on juhla

Ajelin viime viikonloppuna kolmostietä ja kuuntelin radio Helsingistä, kun Herra Ylppö hehkutti Samuli Putron soololevyä. Kaupunkiin palattuani ostin sen ja panin ankaraan kuunteluun.

Putron soololevystä on helppo vetää rinnastus Jarkko Martikaisen viimeisimpään sooloon tai Ismo Alangon Kun Suomi Putos Puusta -soolodebyyttiin. Kaikissa kolmessa liikutaan entistä emoyhtyettä paljon seesteisemmissä tunnelmissa ja kaiken keskipisteenä on mainio biisinkirjoittaminen. Yhteydet eivät ole sattumaa, sillä Martikainen on ollut tuottamassa Putron levyä, ja siinä sivussa myös laulelee hieman ja soittaa muutamaa instrumenttia. Kun Suomi Putos Puusta -levyn jouset sovitti Ahti Marja-aho, ja samassa työssä hän on tässäkin 19 vuotta myöhemmin.

Akustisemmasta otteesta huolimatta levy on tuttua ilmaisua. Tästä samasta materiaalista toisin toteutettuna olisi voinut tehdä Zen Cafen uuden levyn, eikä kukaan olisi huomannut mitään kummallista. Primitiivinen ote tuo kuitenkin biisit paljaampina esille kuin särökitaravalleilla runtatessa.

Valtaosa levystä on noin nelikymppisen miehen minä-muotoista kerrontaa. Tämän levyn ”minä” on Putro, ei vain laulun kertoja. Muutamaan otteeseen Putro jopa pohdiskelee omaa samuliputrouttaan:

Niityllä luvattoman nuori tyttö kääntyy kaverinsa puoleen, että ”mikä tää bändi on” Kaveri on hiljaa, hymyilee sitten, näillä on se biisi, se ”Todella kaunis”
-Hoidetaan kämppä Berliinistä (Spotify)

Levystä on myynnissä neljällä bonusbiisillä varustettu erikoispainos, joka kannattaa kaivaa käsiin ennemmin kuin perusversio. En aivan ymmärrä, miksi nuo neljä kappaletta on karsittu perusversiolta pois, koska viimeinen bonusbiisi Kolme Sisarta (Spotify) on levyn parhaimmistoa.

Tämä on hieno levy, viiden tähden kamaa. En ole vielä Hesarin Tero Valkosen tavalla valmis julistamaan helmikuussa Vuoden levy -kisan voittajaa, mutta kärkikastiin tällä varmasti pääsee.

Levy on kuunneltavissa Spotifyssä ja muutama maistiainen on tarjolla myös MySpacessa.

Levyn kumppaniksi on valmisteltu yhdeksän keikan kiertue. Kiertue lienee erilainen kuin normaali rockkeikka. Esityksen sivuilla luonnehditaan kiertuetta näin:

”ELÄMÄ ON JUHLA on muusikko Samuli Putron, kuvataiteilija Terike Haapojan ja äänisuunnittelija Tuomas Norvion valmistama esitys, joka laajentaa ajatusta kevyen musiikin konsertista. Esityksen runkona toimii sitä varten sävelletty, ennen julkaisematon teksti- ja laulumateriaali jota äänisuunnittelu sekä video ja valotyö kehittävät esitystilanteessa. Tuloksena on musiikillinen näyttämöteos, jonka seuraaminen ei välttämättä vaadi humalatilaa.”

Käyn kuuntelemassa tuon torstaina suurin odotuksin.

laituri_koira