Rytmikorjaamo vakiinnuttanut asemansa hyvin

Entisenä seinäjokelaisena olen ilahtunut siitä, että Rytmikorjaamo-klubi on onnistunut rakentamaan itselleen kansallisesti uskottavan profiilin.

Tänään lukiessani Noisen uutisia, otsikon ”Opeth neljän keikan rundille Suomeen helmikuussa” nähdessäni arvelin heti, että yksi näistä keikkapäivämääristä saattaa hyvinkin olla Rytmikorjaamolla. Ja oikeassa olin.

Kun nykyään Suomeen tulee ulkomainen (tai kotimainen maailmanluokan) bändi, yhden esiintymisen tapauksessa bändi menee Helsinkiin, mikä luontevaa onkin. Mutta jo kahden esiintymisen tapauksessa on mahdollista, että toinen esiintymispaikka on Seinäjoki. Näin on esimerkiksi Children of Bodomin, Cannibal Corpsen ja Diablon yhteiskiertueen kanssa. Kolmen tai useamman esiintymisen tapauksessa Seinäjoki alkaa nykyään olla esiintymispaikkana pikemminkin todennäköinen, kuin vain mahdollinen.

Rytmikorjaamon toiminnan nykytilasta ja tulevaisuudesta kiinnostuneille suosittelen tämän videon katsomista. Videossa Osku Ketola kertoo millaisilla visioilla Rytmikorjaamon väki tekee hommia.

Children of Bodom

Julian Copen joulukuun albumi

Jex Thoth kansikuvaAika harvoin tälläinen on mainitsemisen arvoista, mutta kun nyt sattui että Julian on nostanut oman vuoden 2008 kohokohdan joulukuun albumiksi, on siihen pakko linkittää.

Jex Thoth – Julian Cope’s album of the month, December 2008

Huomionarvoisaa on että koko levy on sivulla kuunneltavissa MP3-streamin muodossa, joten siitä voi saada aika hyvän käsityksen. Suosittelen kaikille, ihan kaikille.

Triviatietona kerrottakoon että levyn kansitaiteet, sisäkansia ja vihkoa myöden, ovat Sami Hynnisen käsialaa, joka teki kokonaisuuden kolmessa viikossa tyhjästä kun häneltä sitä pyydettiin. Sami tunnetaan ehkä paremmin Albert Witchfinderina, Reverend Bizarren basisti/laulajana.

Kommentointiaktiivisuus levyarvosteluihin netissä

Harjoitetaanpa pikkaisen tutkivaa journalismia näin illan ratoksi.

Otetaan satunnainen musasaitti, vaikkapa Soundi.

Katsotaan sieltä arvostelusivu. Lasketaan yhteen kuinka monta arvostelua siellä on. Saamme yhteistulokseksi 47, joista 11 otsikon ”Suomi” alla, 11 otsikon ”Pop / Rock”, 11 otsikon ”Retro” ja 11 otsikon ”Metal” alla. Lisäksi kolme albumia on nostona: Guns N’ Roses, Apulanta ja The Cure.

”Pinnan alla” on Soundissa paljon muitakin arvosteluja. Oman ilmoituksensa mukaan kokonaismäärä on yli 10000 arvostelua, mutta keskitytään tässä sormiharjoituksessa näihin arvostelusivulla suoraan näkyvään neljäänkymmeneen seitsemään artikkeliin.

Klikataan jokainen 47:stä arvostelusta auki ja katsotaan kuinka monta käyttäjäkommenttia ne ovat keränneet. Tulos on mielestäni mielenkiintoinen ja jopa hämmentävä.

0 kommenttia: 43 arvostelua
1 kommentti: 3 arvostelua
169 kommenttia: 1 arvostelu

Jätän johtopäätökset jokaisen itsensä tehtäväksi.

Roklintu 6 vuotta sitten: Yngwie vetää herneet nenään

Retroillaan hetki. Päivälleen kuusi vuotta sitten Roklinnussa kirjoitettiin näin:

Roadrunner Recordsin Blabbermouth-weblogin mukaan kasarikitaristi Yngwie Malmsteen veti herneet nenään Tokion lennon ykkösluokassa. Yngwien pauhaamiseen kyllästynyt nainen ei tykännyt Yngwien meuhkaamista homofobisista kommenteista ja kippasi lasillisen vettä Yngwien päälle. Kasarimiehenä Malmsteen uhkasi tappaa tämän naisen ja laukaisi kuolemattoman kommentin ”Du jävla! Du jävla! You released the fucking fury! You released the fucking fury!”

Hyvät uutiset: Vieressä matkanneella oli sanelunauhuri. Tässä parhaat pätkät. Nyt olisi jollain tilaisuus samplata tuo ja ujuttaa johonkin biisiin. Tulisi luultavasti samaan tapaan suosituksi netissä kuin All your base belong to us -biisi.

Googlen mukaan ”Unleash the fucking fury” on Kaos Risingin jostain biisistä napattu. Jos tämä juttu osoittautuu Kaos Risingin junailemaksi uutisankaksi, täytyy sanoa ovelaksi mediastrategiaksi.

Ysärirokkarit eivät moiseen meuhkaamiseen olisi sortuneet. Osuvaa, että tällaisia uutisia tulee juuri antikasarijulistuksen aikaan. Kiitokset linkistä, Jaska!

Vuosi 2008 8 biisissä

Kun tajusin, etten ole kirjoittanut mitään Spotifystä tänne, vaikka olen jo melkein kaksi kuukautta intoillut siitä, kasasin Spotifyyn 8 biisin soittolistan, joka on definitiivinen vuoden 2008 (Spotifystä löytyvien artistien) paras kahdeksikko.

Spotify

Tee parempi.

Jos jollain on ylimääräisiä Spotify-kutsuja, halukkaita ottajia varmasti täältä löytyy. Minulla on tällä hetkellä tasan nolla kutsua.

AC/DC olympiastadionille lopultakin 17.6.2009

Iltasanomat uutisoi, että AC/DC esiintyy kesäkuussa Helsingissä.

Aika kova keikkasuma on tulossa tuohon kesäkuun puoliväliin, kun on peräkkäin Provinssirock, Metallican keikat, AC/DC ja kaikenkarvaiset juhannustapahtumat. Ja mitä kaikkea vielä ehditäänkään julkistaa ennen kesää.

EDIT: Tieto livahti julkisuuteen näemmä ennen aikojaan.

Live Nation Finland -ohjelmatoimisto käy parhaillaan neuvotteluja Hardrock-yhtye AC/DC:n kanssa mahdollisesta Suomen-konsertista.

Julkisuudessa liikkuneet tiedot, että yhtye konsertoisi Helsingin olympiastadionilla ensi kesänä, ovat kuitenkin virheellisiä ja ennenaikaisia, ohjelmatoimistosta todetaan.

EDIT 2: No nyt ovat saaneet sopimukseen nimet alle. Yhtye ei tulekaan 18.6. vaan 17.6.2008.

Rok-video: Eleanoora Rosenholm – Ambulanssikuskitar

Eleanoora Rosenholmin albumi Älä kysy kuolleilta, he sanoivat on soinut meidän taloudessa aika paljon tämän syksyn aikana. Pidän yhtyeen konseptista. Periaatteessa tässä on paljon tuttua, mutta näitä elementtejä on yhdistelty aivan uudella tavalla.

Musiikillisesti tämä yhdistelee naivistisen syntikkapopin elementtejä bändisoittoon. Luulen jopa, että synapuristeille tämä on liian bändikamaa, ja bändipuristeille tämä on liian synapoppia. Oli miten oli, Rosenholmin terävin oivallus on kuitenkin tarinassa. Murhanhimoinen hullu Eleanoora näyttäytyy eri kappaleissa hieman eri tavoin. Synkkä tarina yhdistettynä kepeisiin pop-elementteihin tuottaa viehkeän yhdistelmän.

Ambulanssikuskitar on menevä kappale, jossa on asiallinen video. Kannattaa katsoa loppuun asti, jolloin henkitoreissaan olevat potilaat pääsevät diskofiilikseen.

Jean Michel Jarre Suomeen

Jean Michel Jarre tulee konsertoimaan Suomeen ensi toukokuussa. Jarre on esiintynyt Suomessa aiemmin vuonna 1997. Herran viimeisimmät levyt on julkaistu vuonna 2007: Téo & Téa sekä remasteroitu juhlapainos Oxygène -levystä.

16.5. järjestettävän konsertin liput ovat jo myynnissä Menolippu.fi:ssä, Lippupalvelun myynti alkaa perjantaina. Normiliput maksavat 69-79 euroa, mutta tarjolla on myös reilun 200 euron arvoisia vip-paketteja. Saa nähdä miten lipunmyynti edistyy.

The Donnasilta kokoelma keväällä

The Donnas -yhtyeen postituslista kertoo, että bändi suunnittelee kokoelman julkaisua. Näillä näkymin ensi keväänä julkaistava levy ei kuitenkaan ole tyypillinen best of -kokoelma, vaan se sisältää uudelleen äänitettyjä versioita vanhoista kappaleista, julkaisemattomia b-puolia ja harvinaisuuksia, videoita sekä täysin uusia kappaleita. Julkaisuformaatista ei vielä sanota mitään.

Roklinnun 80-luvun parhaat levyt: 1. Metallica: Master of Puppets

Muistatteko vielä, kun Metallica oli poikkeuksellinen ja uraauurtava? Tällainen tilanne oli tuossa 80-luvulla, kun tekivät kolme timantinkovaa levyä putkeen. Näistä keskimmäinen oli vuoden 1986 Master of Puppets, joka on 80-luvun paras levy.

Puppets on siitä poikkeuksellinen levy, ettei siinä ole yhtään harha-askelta. Juuri sopivan mittainen levy, jossa on kaikki kohdallaan. Biisit ovat poikkeuksellisen kovia, etenkin nimibiisi, joka on yksi metallin isoista klassikoista.

Levyn rakenne noudattelee Metallican 80-luvun vakiomuottia: Ensin levy avataan kovalla mättöbiisillä, sitten pannaan tulille pitkä nimiraita, neljäntenä puhdassointisempi kappale, joka kasvaa isoon metalliloppuun ja loppupäässä toiseksi viimeisenä pitkä tunnelmoiva instrumentaali.

Vuoden 2006 kesäkiertueella Metallican kollit soittivat Master of Puppetsin alusta loppuun levyn 20-vuotisjuhlan kunniaksi. Juuri siksi se oli paras Metallican keikka, jolla olen ollut. (Vaikkakin 15-vuotiaana nähty keikka teki isomman vaikutuksen, mutta se kertoo enemmän siitä ajasta kuin keikasta itsestään.)

Tuoreimman levyn haastattelujen perusteella Rick Rubin oli ottanut tehtäväkseen tehdä toisen Master of Puppetsin ja koetti viedä miljonäärirokkarit takaisin aikaan, jolloin klassikkolevy syntyi. Tällä kertaa ei vielä päästy sinne, mutta ehkä ensi levyllä on ison comeback-levyn aika ja syntyy Metallican American Idiot tai Smile.


Roklinnun kärkiviisikko 80-luvulta on:
1. Metallica: Master of Puppets
2. Guns N’ Roses: Appetite for Destruction
3. Beastie Boys: Pauls Boutique
4. Jane’s Addiction: Nothing’s Shocking
5. Misfits: Walk Among Us