Lonkalta heittäisin kolme tähteä viidestä, mutta pitää vielä vähän kuunnella.

Lukasin juuri Iltasanomien arvostelun päivän lehdestä, ja arvosana oli mukava 4/5.

Muutamia poimiakseni:

Street Of Dreams “Axl laulaa komeammin kuin koskaan – uskokaa tai älkää”
There Was A Time “Todella isoa soundia -melkein Nightwishin mitalla”
Sorry “Varma hitti”
Prostitute “Klassikkoainesta”

Oli miten oli, turha tätä on enempää käännellä.

Eihän sillä levyllä ole kuin 1 kappale, mistä vastaa kokonaan alusta loppuun yksi mies, Think About You (Stradlin).

Esimerkkinä Sweet Child O Mine tai Welcome to the Jungle joista Axl on kasannut kappaleet Slashin soittaman riffin ympärille. Mutta on totta, että Rosen sävellyksiä ei ole tälle levylle vielä päätynyt kun kolme. Tuossa vaiheessa on kuitenkin ollut valmiina mm kappaleet November rain sekä Don't Cry.

Guns N Roses on noussut suureksi Axl Rose keulakuvanaan. En vähättele pätkääkään Slashin & co panosta bändissä, sillä olen suuri Velvet Revolver fani. Pidän myös suuresti Slashin muista tuotoksista. Silti olen sitä mieltä, että GN'R saavutukset on suurimmaksi osaksi Axl Rosen ansiota niin keulakuvana kuin nerokkaiden kappaleiden kirjoittajana, joita mm Use Your Illusion levyillä pääsee kuulemaan.

“Guns N’ Rosesin (tai siis Axl Rosen Guns N’ Roses -nimisen sooloprojektin)….”

Päivän selvästi GN'R on aina ollut Axlin bändi, ja kestää kyllä menettää kaiken muun, paitsi Rosen. Slash, Duff, Izzy ovat kaikki vuorollaan itse lähteneet bändistä, ainoa joka sai kenkää oli Steven. Ihmeellistä, että nimeä pitäisi muuttaa siksi, että muut jättää bändin.

Mitä tulee levyyn, niin kuultu on vasta kaksi virallista julkaisua, eli singlet Chinese Democracy sekä Better, joista jälkimmäinen toimii huomattavasti paremmin, vaikkei se huono ole tuo nimibiisikään.