Neil Young Areenalla 7.8.2008
Edellisestä Neil Youngin vierailusta Helsingissä vuonna 2001 (samaisella Areenalla silloinkin) muistan vain sen että herra ei soittanut Like A Hurricanea. Ei soittanut tälläkään kertaa. Avauskappale oli hienon rosoiselta Ragged Glory -levyltä valittu Love And Only Love.
Young oli kitaran varressa voimissaan. Miehen soitto ei ole viimeisen päälle tarkkaa, mutta hän onnistuu samaan siihen eloa. Akustinen ja tutun särön omannut sähkökitara vuorottelivat kappaleesta toiseen. Laulukin oli tutun kimakka.
Keikasta on vaikea poimia yksittäisiä huippuhetkiä, mutta tylsän tasaista se ei toki ollut. Koskettava oli ainakin Youngin soolona laulama ja harmoonilla säestämä Mother Earth, jonka lopussa kolme bändin jäsentä liittyi kappaleeseen taustakuoroksi. Tätä seurasi rauhallisempien kappaleiden jakso: akustisella soolona esitetty The Needle And The Damage Done, Unknown Legend, slidekitaran säestämä Helpless sekä Heart Of Gold.
Suuri pettymys oli, ettei Freedomilta kuultu ainuttakaan kappaletta. Tämä oli hieman ihmeellistä, sillä rummuissa oli kyseisellä levyllä soittanut Chad Cromwell. Youngilla on kuitenkin materiaalia siinä määrin, että kaikilla olisi varmasti oma toiveensa settiin. Keikan positiivisin yllätys oli, että soundit olivat Areenalla kerrankin hyvät, elleivät jopa erinomaiset. Kaikki erottui hyvin.
Lavan taustalla oli suuria värivaloin koristeltuja kirjaimia ja numeroita, joista encoren aikana jäivät palamaan vain punaiset N E I L -kirjaimet. Hauskana yksityiskohtana lavasteissa oli lavan oikeaan reunaan tuodut maalaukset, joissa luki kulloinkin soivan kappaleen nimi. Kaikista taulua ei tietenkään ollut, kuten Old Manista. Kyseinen kappale banjoineen johdatteli keikan kohti menevämpää loppua. Erityisesti lopusta jäi mieleen hieno Words vaihtuvine tahtilajeineen.
Näin jälkikäteen harmittaa etten tutustunut uusimpaan Chrome Dreams II -levyyn. Siltä kuultiin Spirit Road sekä varsinaisen setin viimeisenä viisitoistaminuuttinen No Hidden Path, jonka vähintään yhtä pitkässä livevedossa oli Youngin kappaleille tyypillistä ilmavuutta. Encorena kuultiin The Beatles -cover A Day In The Life.
Pitkiä biisejä soitti myös lämmittelijänä toiminut Von Hertzen Brothers, joka sai puolen tunnin settiinsä mahtumaan kokonaista neljä kappaletta.
Kuten tällaisilla vanhempaa väkeä vetävillä keikoilla valitettavasti on tapana, Areenan permanto oli istumakatsomona. Ei tullut yllätyksenä, että sadat ihmiset (minä mukaanlukien) olisivat halunneet päästä lavan eteen. Järjestäjät estivät sen, joten keskelle permannon käytäviä muodostui ikävä suma ihmisten jäädessä käytäville seisomaan. Vasta aivan keikan lopussa ihmisiä pääsi lavan eteen. Joku ratkaisu tällaiseen olisi hyvä keksiä, vaikka olen tietysti tyytyväinen etteivät järkkärit väkisin ajaneet ihmisiä istumaan paikoilleen.
Setti
Love And Only Love
Everybody Knows This Is Nowhere
I’ve Been Waiting For You
Just Singing A Song Won’t Change The World
Spirit Road
Cortez The Killer
Cinnamon Girl
Oh, Lonesome Me
Mother Earth
The Needle And The Damage Done
Unknown Legend
Helpless
Heart Of Gold
Old Man
Get Back To The Country
Words
No Hidden Path
Encore
A Day In The Life