YUP: Vapauden kaupungit
YUP:n historian pisimmän levytystauon aikana bändi kertoi hakeneensa suuntaa ja hionut kappaleita kohdalleen. Niinä samoina aikoina Jarkko Martikainen teki aivan huikean soololevyn, joten kynä tuskin oli tylsynyt.
Mutta ai ja voi, miksi levy näyttää tältä iTunesissani:
Onhan bändi toki uusiutunut. Soinnillisesti ollaan poimittu Ismo Alanko Säätiötä matkaan mukaan. Soundimaailma on aikaisempaa akustisempi ja primitiivisempi. Kaikki ainekset olisivat muutoin koossa, mutta YUP:lle poikkeuksellisesti ongelma on kappaleissa.
Miten ihmeessä pitkä hiljaisuus ei tuottanut keskinkertaisuutta parempaa kappalemateriaalia? Ehkä pitkään ja upeaan uraan on mahduttava pari keskinkertaistakin levyä.
Toivottavasti keskinkertaisuus sisuunnuttaa ja seuraavalla levyllä sävelkynä on yhtä kovassa iskussa kuin vaikkapa Leppymättömillä tai Martikaisen soololevyillä.