Herra Ylppö & Ihmiset: Sata vuotta

Maj Karma alkoi puuduttaa ja Herra Ylppö päätti tuulettaa itseään soololevyllä. Vaan mikä tuuletus olikaan – hyvänen aika!

Soololevyllä Herra Ylppö kääntää säröä pienemmälle ja käy Putron ja Röyhkän reviirille. Aivan selkeä röyhkäinen ja putroinen itseironia ja suhteen arkielämä pursuaa lähes jokaisessa biisissä. Kun Röyhkä kirjoittaa hahmosta nimeltä Kauko Röyhkä, Putro kolmannesta persoonasta, niin Ylppö kirjoittaa itsestään. ”Se, mistä tässä laulan, on se, mitä tapahtui”, lukee kansilehdykässä.

Kaikkein yllättävintä on, että levy on tasaisesti hyvä. Kun artisti toistakymmentä vuotta saman yhtyeen kanssa puurrettuaan vaihtaa tyyliä, ei uskoisi, että uusi tyyli on niin toimiva, että jokseenkin jokainen kappale osuu kohdalleen.

Levyn huippukohta on levyn päätöskappale Loppu. Loppu on livenä purkkiin vedetty tyhjentävä tilitys suhteen lopusta, joka voisi olla mikä tahansa Röyhkän parhaista petollisen miehen tarinoista. Luultavasti tänä vuonna ei Suomessa kirjoiteta parempaa kappaletta.

Nyt-liite antoi levylle viisi tähteä. Jos myös Roklinnussa annettaisiin tähtiä, tämä saisi ne kaikki.

Muutamia maistiaisia levyltä on tarjolla Myspacessa.