Porcupine Tree Helsingin Jäähallissa 15.12.

Englantilainen progerockia ja -metallia soittava Porcupine Tree esiintyi edukseen toisella Suomen keikallaan. Parituntinen setti sisälsi otteita niin uran alkuajoilta kuin uusimmalta Fear of a Blank Planet -albumilta. Keikan alkupuolella kuultiin mm. The Sound of Muzak ja Lazarus, joiden jälkeen keskityttiin uuden albumin 17-minuuttiseen Anesthetize-kappaleeseen. Pitkä kappale toimi livenä hyvin ja intensiteetti säilyi koko sen keston ajan.


Yhtyeen soitto oli tarkkaa, kuten olettaa saattoi. Viisihenkisestä kokoonpanosta nousivat esiin nokkamies Steven Wilsonin (laulu ja kitara, yhdessä kappaleessa myös koskettimet) lisäksi keikoilla mukana oleva kakkoskitaristi-laulaja John Wesley sekä taidokas rumpali Gavin Harrison. Harrisonin rumpusetti oli nostettu muuta lavaa ylemmäs joten rumputyöskentelyä pystyi seuraamaan hyvin.

Tavallisesta poiketen koko jäähalli ei ollut käytössä. Lava oli tuotu suurinpiirtein keskelle hallia, joten istumakatsomon takaosastakin lienee nähnyt lavalle kohtalaisesti. Lavan taakse jäävä osa oli katsomoita myöten peitetty mustalla lakanalla. Yleisesti ottaen lavarakennelma ei ollut erityisen vaikuttava, mutta erityismaininnan ansaitsevat taustakankaalla esitetyt videopätkät.

Taustavideot oli tehty tyylillä. Välillä oli kaunista kuvaa kaleidoskooppimaisista aalloista, välillä esiteltiin synkkiä ja poissaolevia ihmishahmoja. Way Out of Here -kappaleen videossa pääosassa oli nuori tyttö vahvassa silmämeikissä. Videoiden ohella soundit olivat erinomaiset ja soittimet erottuivat hyvin. Kuitenkin äänenvoimakkuus kipusi (korvatulpat korvissa) keikan loppupuolella piirun verran liian korkeaksi.

Konsertin encore-osuudessa kuultiin itselleni tuntemattomaksi jäänyt vanha kappale, sitten Wilsonin akustisella kitaralla aloittama ja ilmiselvästi monen toivoma Trains. Viimeisenä bändi soitti Deadwing-levyn Halon.

Lämmittelijänä toiminut Hidria Spacefolk tarjosi hyvän annoksen instrumentaaliprogea pääbändin hengessä. Viimeinen kappale olisi tosin voinut olla viisi minuuttia lyhyempikin, sen verran herrat äityivät tunnelmoimaan.