Vuoden 2007 levyt

Kun kerran pojatkin, niin kyllä sitten minäkin (ja kun poikien listoissa ei juurikaan ollut samoja levyjä kuin omassani):

Radiohead: In Rainbows
Henkka hoitikin jo tämän levyn hehkuttelut aiemmin. Hieno bändi, hieno levy.

The National: The Boxer
Täysi levyllinen liki täydellistä poppia. Ja laulajalla just sellainen matala laulusoundi, josta täti tykkää.

The Arcade Fire: Neon Bible
Mahtavan mahtipontista kamaa rokkibändiksi eriskummallisella kokoonpanolla. Kirkkourut ovat vähän kuin kitaravallit, toimivat aina.

Low: Drums & Guns
Low teki kaikessa hiljaisuudessa erittäin hyvän levyn. Jatkaa bändin aiempien levyjen hidasta, mutta jykevää linjaa, ja jalostaa sitä edelleen tyylikkäämmäksi.

Interpol: Our Love to Admire
Ei ihan pääse samaan sarjaan kuin kaksi edeltäjäänsä, mutta tässä on biisi Pioneer to the Falls, ja se yksinään on jo aika paljon.

Queens of the Stone Age: Era Vulgaris
Tämäkään ei nouse QOTSA:n aiempien levyjen tasolle, mutta kyllä tämä kuitenkin rokkaa, ja Josh Homme on edelleen The Äijä.

Handsome Furs: Plague Park
Kiinnostuin bändistä alunperin täysin ulkomusiikillisista syistä – halusin tietää, miksi kanadalainen bändi on nimennyt levynsä helsinkiläisen puiston mukaan. Itse levy paljastuikin sitten varsin toimivaksi paketiksi simppeliä ja rosoista vaihtoehtorokkia.

PJ Harvey: White Chalk
PJ teki Erilaisen, ns. aikuisen naisen levyn. Aukeaa hitaasti, mutta kasvaa isoksi.

Rokvuosi 2007 – parhaimmistoa

Vuosi on lopuillaan joten on aika tehdä yhteenvetoa kuluneesta vuodesta. Viime vuonna selkeitä suosikkeja oli vaikeampi löytää, mutta kulunut vuosi on ollut viiden tähden levyjen juhlaa. Myös keikkarintama oli tänä vuonna erityisen kuuma. Omituista etten ole tainnut kirjoittaa allaolevista levyistä ainuttakaan arvostelua. Entistä tärkeämpää siis että tulevat tässä mainituiksi.

Continue reading

Scandinavian Music Group Tavastialla 28.12.2007

Ihana Scandinavian Music Group. Mitä muuta tällaisen keikan jälkeen voi sanoa. Näin yhtyeen Tavastialla jo lokakuussa, tuoreeltaan Missä olet Laila? -levyn julkaisun jälkeen. Tuolloin sinänsä hyvä keikka jäi suurten odotusten ja takariviin jäämisen takia pieneksi pettymykseksi. Perjantainen uusinta täytti onneksi kaikki odotukset.

Continue reading

Vuoden 2007 parhaat levyt

Jokaisella medialla tuntuu olevan tarve määrittää vuoden parhaat levyt diktaattorimaisesti.

Ei täällä Roklinnussa olla yhtään sen parempia, joten tässä vuoden parhaat levyt:

Radiohead: In Rainbows

Ei ainoastaan jakelumalliltaan poikkeuksellinen, vaan myös sisällöltään huikea. Muutaman vaisumman askeleen jälkeen Radiohead on palannut Bends / OK Computer / Kid A -kultakauden tasoon – ja pojat vieläpä sekoittavat aineksia kaikista noista kolmesta tähän soppaan.

CMX: Talvikuningas

Jos kymmenosainen progehtava avaruusooppera 35 euron hintaisessa paketissa olisi ollut heikko, se olisi ollut suurin naurunaihe suomalaisessa musiikissa pitkään aikaan. Kunnianhimoinen hanke kuitenkin osoittautui aivan huikeaksi onnistumiseksi ja jaksaa pitää otteessaan alusta loppuun. Lisäksi, jos siellä on heti kakkososassa HC-punkrypistystä, siinä on pakko olla paljon hyvää.

Mokoma: Luihin ja ytimiin

Mokoman edellinen, Kuoleman laulukunnaat, saattaa olla paras suomenkielinen metallilevy ikinä. Uusi pääsee lähes samoihin sfääreihin, ja se on paljon.

Porcupine Tree: Fear of a Blank Planet

Sen lisäksi, että levyllä on vuoden paras nimi, sisältökin on kärkiluokkaa. Jos Tool soittaisi Led Zeppeliniä pikkuisen progemmalla otteella, se kuulostaisi tältä. Harmillista, että löysin levyn vasta Porcupine Treen Suomen keikkojen jälkeen.

nine inch nails: Year Zero

NIN on kovemmassa ja tuotteliaammassa vedossa kuin koskaan. Reznorille teki näemmä hyvää tylsistyä hotellihuoneissa. Jos tällaista tavaraa tulee, kun aikansa kuluksi askartelee tietokoneella, soisi herran tylsistyvän useammin.

Levytyssopimuksestaan vapautuneelta Reznorilta lienee odotettavissa seuraavan albumin paikkeilla jonkinlainen Radiohead-tyyppinen downloadaa ilmaiseksi tai ainakin halvalla -julkaisu, kuten Saul Williamsin kohdalla tapahtui.

Saul Williams: The Rise and Inevitable Liberation of Niggy Tardust

Jos pitää Year Zerosta, tämänkin on oltava listalla. Saul Williamsin taustatyötä tekee Trent Reznor hyvin paljon Year Zerolta kuulostavalla tuotannolla. Niggy Tardust on Reznorille samanlainen projekti kuin Antichrist Superstar Marilyn Mansonin kanssa. Mansonin ura lähti komeaan nousuun. Vielä en tiedä, miten Williamsille käy. Toisaalta – jos Rick Rubin ei saanut tehtyä Williamsista koko kansan nimeä, pystyykö siihen kukaan?

Ja hei, edelleen – Niggy Tardust on ilmaiseksi saatavilla Saul Williamsin saitilta.

Radiohead tekee massia, Fortune dissaa

Olin joskus siinä uskossa, että Fortunen toimittajilla saattaisi olla jonkinlainen käsitys bisneksestä.

Sarjassa 101 Dumbest moments of the year he esittelevät Radioheadin sijalla 59, koska heidän tietojensa mukaan ilmaiseksikin laillisesti saatavasta levystä vain 38% maksoi keskimäärin 6 dollaria.

Tarkkoja lukuja ei liene muilla kuin Radioheadin kolleilla, mutta ainakin meikäläisen ja TUAWin arvion mukaan Radiohead teki yli tuplat katetta siihen verrattuna, että olisivat jaelleet perinteisesti.

Levy-yhtiö tosin jäi osattomaksi, mutta levy-yhtiö ei tässä tehnytkään päätöksiä.

Ai niin, tuohon vielä tulevat lisäksi vuodenvaihteen jälkeen perinteiset CD-myynnin tulot. Kai silläkin on joku arvo, että julkisuutta tuli enemmän kuin perinteisellä julkaisulla, kiertueella lienee suurempi menestys ja kaikensorttista Radiohead-krääsää menee kaupaksi.

Eikä sekään ole ihan arvotonta, että faneja palvellaan myös ilmaiseksi.

Lisäys jälkeenpäin: Radiohead.tv pyöräyttää uuden vuoden ja muovisen In Rainbowsin kunniaksi keikan 1.1.2008 keskiyöllä brittiaikaa (eli klo 02.00 Suomen aikaa).