CMX: Talvikuningas

Kahden viimeisimmän päivän aikana olen kuunnellut CMX:n uuden levyn noin kymmenen kertaa.

Etukäteen pelkäsin, että moisella konseptilla mopo karkaa käsistä. Tarjoillapa reilu tunti progeilua yhtenä 12-osaisena biisinä ihan helvetin kalliina limited edition -levynä. Tuo kuulostaa Spinal Tap -leffan poistetulta kohtaukselta.

Mutta perkele! Levyhän on loistava.

Teos pitää näpeissään säröisellä otteella, eikä pidä juurikaan sisällä viimeisimpiä levyjä riivanneita nyyhkyilyjä. Pitkän linjan CMX-faneja lämmittänee se, että levyllä revitetään heti toisessa osassa pari minuuttia HC:ta Kolmikärki-aikakauden hengessä. Aika lailla kaikki CMX:n kulmat radiohittiballadeja lukuunottamatta käydään läpi levyn aikana.

Alkuperäisiin huhuihin verrattuna tämä ei ole niin haastava kuunneltava kuin olisi voinut luulla. Jos progemeininkiä ja kummallisesta tahtilajista tai tyylistä toiseen nopeasti pomppimista ei pidä täysin normaalina, tuskin tälle lämpeää. Scifiin kallellaan oleminekin saattaa häiritä joitain. Olen ehtinyt kuulla jo scifiallergiselta CMX-fanilta kommenttia siitä, että sanoitusmaailma tuntuu täysin vieraalta.

Levyllä on myös CMX:n tuotannon paras minuutti. Neljännessä osassa ”Vallan haamut” kohdassa 3:45 se alkaa sanoilla ”vain yksi yksityiskohta”.

Ei ole muuta moittimista kuin se, että erittäin hieno pakkaus ei ole ihan niin hieno kuin normilevyyn verrattna lähes tuplahinta antaisi ymmärtää. Graafisesti ne toki ovat huikeat, mutta muutoin ne ovat vain DVD-kotelon kokoinen kannellinen pahvilaatikko (samanlainen kuin Massive Attackin Protection/No Protection -tuplapaketissa), joka pitää sisällään 40-sivuisen hyvälle kiiltävälle paperille painetun DVD-bookletin kokoisen leiviskän ja pahvisinkkukantisen levyn.

Rock-kriitikot luultavasti lyövät aika herkästi tälle viittä tähteä. Minäkin.

edit jälkeenpäin: Hesari antaa myös viisi tähteä, joskin arvostelijana on kovan luokan CMX-fani.