Roskilde-festivaali, perjantai 6.7.2007
Perjantai alkoi poutaisena, mutta muta ei ollut hävinnyt mihinkään. Siispä kumisaappaat jalkaan ja menoksi. Ensimmäinen kohde oli Arena-teltta ja The Sounds. Ruotsalaisbändi on minulle varsin uusi tuttavuus,joten keikalla oli päästävä eturivin tuntumaan.
Roskildessa on päälavalla ja Arena-teltassa käytössä erilliset pit-alueet, joihin pitää jonottaa erikseen. Päälavan kohdalla tämä tarkoittaa että varmistaakseen eturiviin pääsyn on pit-jonoon mentävä tuntia-puoltatoista ennen keikkaa. Pit-alueet ovat melko isoja, joten myöhemminkin sinne toki mahtuu, mutta tuskin enää keikkojen alkaessa. Nyt pääsin sisään ongelmitta, tosin The Donnas-lippuni otettiin keikan ajaksi säilöön.
The Sounds koostuu neljästä miessoittajasta sekä naislaulaja Maja Ivarssonista. Ivarsson vetää lavalla todella aggressiivista roolia, joten menoa ei keikoista puutu. Bändi heitti heti alkuun Living in American, jatkossa tulivat mm. Seven Days A Week ja Queen of Apology. Yllättäen yksi bändin isoimmista hiteistä, Tony The Beat, ei täysin toiminut.
Biisistä tuntui täysin puuttuvan basso ja se jäi ponnettomaksi. Muuten keikka oli lähes täyttä tykitystä. Ainoana lepohetkenä riehakkaalle yleisölle oli kaunis balladi Night After Night. (The Sounds esiintyy Ankkarockissa 4.8., kannattaa olla paikalla)
Päälavalla soittanut Beastie Boys tarjosi hyvän muttei loistavaa keikkaa. Kolmikon lisäksi lavalla oli tietysti DJ Mix Master Mike sekä muutama muu muusikko. (Hauskana sivuseikkana mainittakoon, että kun John Legend esitteli itsensä ja sanoi olevansa Yhdysvalloista, yleisö buuasi. Beastie Boys sanoi olevansa kotoisin New Yorkista ja sai aplodit.)
Beastie Boysit ovat jo ikämiehiä hip hopin saralla ja ehkäpä siksi täyttä asiaa ei riittänyt koko keikan ajaksi. Muutama uudelta levyltä tarjoiltu instrumentaalikappale (koko levyhän on instrumentaali) toimi lähinnä jamisessiona eikä saanut yleisöä liikkeelle. Pientä jamitteluun sortumista oli muutenkin havaittavissa, tiivistäminen ei olisi ollut pahitteeksi. Vastineeksi Ill communication -levyltä soitettiin mm. punkrutistukset Tough Guy ja Heart Attack Man. Loppusetissä tarjoiltiin yleisöön uponnut ensilevyn No Sleep Till Brooklyn ja tietenkin Sabotage.
Queens Of The Stone Agen soittaessa ilta oli jo hyvässä vauhdissa, joten bändi tuli tsekattua melko kaukana päälavasta mudassa joraten. Illan viimeinen päälavan artisti, tanskalainen Nephew, ei saanut puolenyön jälkeen meikäläistä innostumaan vaan toimi pakollisena välietappina Odeon-teltassa soittaneelle The Brian Jonestown Massacrelle. Bändihän tunnetaan johtohahmostaan Anton Newcombesta joka jäi mieleen vuoden 2004 Dig!-dokumentissa yhdessä The Dandy Warholsin kanssa.
Toisin kuin Newcomben räjähtävästä persoonasta voisi luulla, bändin materiaali on yllättävän rauhallista ja perinteistä pop-rallattelua (tiettyä yhteneväisyyttä The Dandy Warholsin fiilistelyyn on havaittavissa). Lavalla oli jos jonkinnäköistä hahmoa, mutta aitoon Brian Jonestown Massacre -soundiin ilmeisesti tarvitaan sekalainen soppa soittajia. Keikan alussa hiljainen meininki yllätti, mutta myöhemmässä vaiheessa Newcombe näytti hieman Dig!:stä tuttua puoltaan ja yltyi huutelemaan yleisölle. Keikka oli hyvä ensikatsaus ja herätti mielenkiinnon bändin musiikkiin sekoiluun keskittyneen Dig!-dokumentin jälkeen.
Lisäys: Näkemättä jäi brittiläisen rap-artisti Dizzee Rascalin keikka, jota kehuttiin festarilehdessä. Sen sijaan brasilialainen CSS oli pikaisen tsekkauksen aikana kevyt tapaus.