Clutch, The Sword @ Nosturi, 25.4.2007

Olipahan uskomaton keikka, molemmat bändin säväyttivät, mutta varsinkin Clutch toimitti sellaisen lastin rokkaavaa meininkiä ei heiveröisempiä hirvittää.

The Sword tuntui olevan isolle joukolle keikalla olijoita täysin uusi tuttavuus, tai sitten bändi oli ehdittu tsekkaamaan ulos aiemmin päivällä bändin MySpace-sivujen kautta. Hyvin kuitenkin näytti putoavan, omasta puolestani voi myös sanoa että meno toimi livenä paremmin kuin levyllä. Itselleni soundimaailman lievä tunkkaisuus ja basson korostaminen toimi hyvin, mutta kaikki eivät tuosta pitäneet.

Itse pääesiintyjä otti yleisönsä suvereenisti haltuunsa ja tunnelma oli kuin pienessä klubissa. Bändiltä puuttui lähestulkoon kaikki maneerit, joita yleensä tupataan käyttämään yleisön viihdytykseen, saaden yleisön reagoimaan vaistomaisesti tunnelmiin ja meininkiin. Laulajan mainio tapa siirtyä lavan sivuun lauluosuuksien välissä ja antaa muille soittajille tilaa toimi hienosti, varsinkin kun näytti että mies siirtyi tuoksi ajaksi ”osaksi yleisöä” ja diggaili bändin soittoa lavan reunalta. Useaan kertaan laulajan diggailu ja käsien taputus tarttui yleisöön, jolloin koko sali oli rytmissä mukana.
Bändi soitti uusimman From Beale Street to Oblivion -levyn materiaalista, ellei koko levyä niin hyvin lähelle, sekä biisejä parilta uusimmalta levyltä. Vanhempaa materiaalia kuultiin vain muutaman biisin verran. Lähes kanden tunnin setin jälkeen bändi kiitti ja poistui lavalta ilman sen kummempia rituaaleja, eli encoreja ei kuultu, eikä moista edes osannut jäädä kaipaamaan.

Erinomainen ilta, joka ainakin omalla kohdallani toi bändin diggailuun uutta puhtia ja paitavarastoon uuden <%popup(20070426-clutch_cavalry_shirt.jpg|210|214|vihreän paidan)%>. Eikä tapahtuma tehnyt mielestäni hallaa The Swordillekaan, luulen bändin saaneen keikalta kourallisen uusia faneja.

Clutch @ Wikipedia (EN)
The Sword @ Wikipedia (EN)

Jälkeenpäin lisättyä:
Get in the Pitin näkemys keikasta

Turku Romantic Movement: Noise & Confusion

Historia ei ole kohdellut kovinkaan hellällä kädellä suomirock-yhtyeitä jotka ovat vaihtaneet laulukielen ja yhtyeen nimeen kolmanteen kotimaiseen, ehkä Siekkareiden Mushroom Moon-sekoiluja lukuunottamatta. Mieleen nousevat etenkin kauhukuvat nuoremman Alangon ja kumppaneiden lyhyeksi jääneestä 4R-kaudesta. Tällä kertaa samanlaista irtiottoa yrittää Turku Romantic Movement, omaa sukuaan Turun Romantiikka, taajaan politiikan ja maailmantuskan puolelle solahtanutta materiaalia kolmen levyn ja muutaman pienemmän satsin levyttänyt ryhmä.

Myönnän heti alkuun, että ennakkoluuloja oli ja on vieläkin; muulla kuin äidinkielellään esiintyvät kotimaiset artistit tuppaavat turhan usein sortumaan formulaenglantiin ja sanoituksiin, joista ei juurikaan löydy leveyttä eikä pituutta. Turku Romantic Movementin sanoitus- ja laulukaksi, Rami ja Pete Romantiikka (vai ovatkohan nykyään ilman Ramones-nimiä?) onnistuvat suurimman osan ajasta välttämään helmasynnit, mutta satunnaisesti tuntuu kuin korvia hellittäisiin rautanauloilla. Laulu ja ääntäminen sortuvat lukioenglannin tasolle vain muutamassa kohdassa levyä, mikä on hatunnoston arvoinen suoritus.

Sanoitusten kohdalla vastaanotto on vähän kaksijakoinen. Turun Romantiikan aikana soitto kulki läpi uran varsin mallikkaasti (eikä asianlaita ole juuri muuttunut, vaikka pitkäaikainen rumpali Niko Romantiikka jättäytyi käsivaivojen vuoksi pois remmistä ennen viimeistä suomenkielistä levyä), mutta etenkin hitaammat ja maailma syleilevämmät kappaleet elivät ja kuolivat sanoitusten kautta. Ne olivat pääosin laadukasta tavaraa, mietittyjä, täynnä vasemmistorokille ominaista knoppitietoa ja yleissivistysrevittelyä, mutta myös mieltä hiveleviä kielikuvia. Muutos englantiin ei näiden kappaleiden, joita levyllä on ehkä puolet, ole täysin onnistunut – sisällön puolesta sama linja jatkuu, mutta englanti latistaa kielikuvat ikävästi ja tuntuu saavan sanoittajat unohtamaan kielenkäytön luonnollisuuden. Saatan olla fennomaani, mutta kuitenkin.

Levyn nopeammat ja rokkaavammat kappaleet, kuten kivalla piano-introlla varustettu The Classic, Orson Welles ja The Pigs (of Gadara) toimivat kuin junan vessa, eikä kielenvaihtoon oikeastaan kiinnitä edes huomiota. Käsi nousee väistämättä nyrkkiin ja suu laulaa mukana, mitä tapaan pitää hyvän perusrokin tunnusmerkkinä. Sääli, että neljäs kipakka otos, Celebrating Youth, läsähtää kasaan lopun jankkaavassa lauleskelu-osuudessa.

Olen taipuvainen uskomaan että materiaali toimii livenä vielä kertaluokkaa paremmin, enkä usko keikkakunnon heikentyneen kielenvaihdon myötä. Sanomalla luulisi olevan kaikupohjaa laajemmaltikin Euroopassa ja toivoa sopii, että Turku Romantic Movement löisi itsensä läpi ainakin ruohonjuuritasolla, vaikka joutuukin kestämään vertailut Manic Street Preacherseihin. Toisaalta, mikäpä siinä on verratessa, hyvässä seurassa ei tarvitse hävetä alkuunkaan.

Musiikkimaistiaiset voi hakea yhtyeen Myspace-sivuilta.

NoMeansNo Nosturissa

Joskus kauan sitten NoMeansNo päätyi Nosturiin ja silloin kävin vilkaisemassa, miksi sitä kehutaan niin tiukasti soittavaksi bändiksi. Silloin ymmärsin.

Eilen lauantaina tulivat takaisin käymään. Saatana, että soittavat edelleenkin tiukasti, vaikka vuosia on taas kertynyt monta lisää. Koska bändi vetää just-eikä-melkein-tasoisesti, pystyy vähemmänkin bändiä kuunnellut (s’oon ma!) imaisemaan uusia mutkaisia biisejä ensikuulemalta sisään.

Hävetti oikein, että olin unohtanut koko bändin pitkäksi aikaa. Nyt lähti pari levyä iPodiin ja tehokuunteluun taas vuosien tauon jälkeen.

Mutta hei, oikeasti, kuka siellä miksasi keikan? Koko keikan alusta loppuun kuului pelkästään basso – ja bassostakin lähinnä terävät keskiäänet. Miksaajan mielestä kaikki oli ilmeisesti ihan ok, eikä hänen mielestään loppupeleistä kitaraa, rumpuja tai laulua tarvitse kuulla.

Nine Inch Nails Ankkarokkiin, ISIS Tuskaan

Juuri Suomessa käväissyt Nine Inch Nails tulee takaisin Suomeen loppukesästä. 4.-5.8. järjestettävän Ankkarockin muita esiintyjiä on The Ark ja Dir en Grey.

Tämän lisäksi Tuska on varmistanut, että sen lauantaissa esiintyy amerikkalainen sludge/post-rock -orkesteri ISIS. Tämän lisäksi Tuskassa on melkoiset black-metal -kinkerit, sillä paluukiertuetta tekevät Immortal ja Emperor käyvät jyrisemässä lauteilla. Tämän rok-lintusen Tuska-vierailu alkaa varmistua.