Kuolleet Intiaanit: Silinteritie

Silinteritie

Kuolleiden Intiaanien toinen albumi on julkaistu tänään ja olen onnistunut saamaan yhden levyn haltuuni.

Jumaleissön, että tämä toimii. Vahva ehdokas vuoden parhaaksi levyksi.

Voin kuvitella, että lokakuussa alkava kiertue tulee olemaan pirun kova.

“Omat! Koirat! Omat koirat purivat, omat koirat!”

  • Auto
    Levy on mielestäni Kuolleiden Intiaanien levyksi liian pitkä (kuten Puuluuranko). Oikeastaan kaikki kappaleet toimivat sellaisenaan hyvin, mutta en oikein osaa hahmottaa kokonaisuutta niistä. Varsinkin kun Viimeinen pari ilmasta alas on julkaistu jo aiemmin. Jos levystä olisi tehty kaksi tai kolme EP:tä, olisivat ne varmasti paljon eheämpiä kokonaisuuksia.

    Levyllä on muuten piilotettua materiaalia.
  • arrto
    Albumilla on kyllä monia tasoja ja tyylejä. Kuuntelin juuri autolla ajellessani kasibiisiä "Nocturno naulaa kohtalon" ihan fiiliksissä. Hieno ralli, jossa yhdistellään tangoa ja progea oivallisesti.




    Muutamien kuuntelujen jälkeen levy tuntuu täysosumalta. Ei yhtään täytebiisiä, todella taidokasta ja teknisesti moitteetonta menoa, riittävästi riehumista ja sekoilua, hyviä ideoita yllin kyllin. Tunnetta, paatosta. Sopivassa suhteessa monimutkaisuutta ja päällekäyvää suoruutta.
  • Ajattelin kirjoittaa tänne, että tämä on syventymistä vaativa levy, josta on epäoikeudenmukaista kirjoittaa ennen syventymistäni, mutta jo yhden kuuntelukerran perusteella pystyn sanomaan, että on luultavasti huikeaa matskua.




    Ehdit ensin.
blog comments powered by Disqus