Monsters of Pop @ Yo-Talo, Tampere, torstai 10.8.2006
Uusi tulokas kotimaisessa festariskenessä, Monsters of Pop, käynnistyi eilen. Tapahtuman konseptina on esitellä monenmoisia pop-akteja kansalle kolmen päivän ajan. Festarin alkuillat vietetään Artturissa, loppuillat Yo-Talolla.
Itse jätin alkupalat väliin ja suuntasin suoraan Yo-Talon täpötäytisen hikiseen tunnelmaan. Esiintyjiä oli kolme: Magenta Skycode, Samae Koskinen Ja Hänen Taikayhtyeensä ja Liekki.
Paikalle oli saapunut hälyyttävän paljon vässykkäpousaajia. En hirveästi osaa arvostaa tätä HEL-LOOKS -hommaa, että festareille (tai “festareille”) tullaan parhaat päällä übertrendikkäänä edustaen. Oma käsitykseni festareista on, että niissä ryvetään mudassa, kuunnellaan hyviä bändejä, juodaan ylettömästi kaljaa, jauhetaan paskaa ja lähennellään vastakkaista sukupuolta. MOP:n nettisivulla kuvataan, että “ideana on kuvata hauskasti ja persoonallisesti pukeutuvia ihmisiä, joten parhaat päälle ja bailaan!” Vitsi wau! Kampaan ihkun etutukkani kulkemaan toispuoleisesti pitkin suloisia kasvonpiirteitäni! Tää on sitä new wavea, tää on nyt muotia! Olen kuin Express Bus - siististi cool!
Huolimatta siitä, että tapahtuman alkuasetelmista puuttui vähäinenkin rok-uskottavuus, oli ilta silti varsin mainio. Ensimmäisenä bändinä esiintynyt Magenta Skycode kuulosti hyvältä. Yhtyeen IIIII-albumi on ollut pitkin kesää autossani jatkuvassa rotaatiossa, joten biisimateriaali oli tuttua. Keikka alkoi Hands Burnilla ja päättyi Red Eyesiin. Siinä välissä tuli kaikki olennainen, mm. suosikkini People ja Go Outside Again. Olen lukenut ja kuullut monilta, että Magenta Skycode ei toimi livenä (”paskat soundit”, “huonosti miksattu”), mutta tällä kertaa soundipuolella ei ollut mitään moitetta. Yhtyeen esiintymisessä sen sijaan olisi hieman toivomisen varaa. Soittajat ovat kuin sessiomuusikoita - kaikkia voimavaroja ei pistetä peliin jostain syystä. Levyllä Go Outside Again nousee korkeuksiin, mutta livenä ihan samanlaisia sfäärejä ei tavoitettu. Yksi temppu asian korjaamiseksi voisi olla lauluvastuun jakaminen Jorilta muullekin bändille, jolloin vokaalimelodiat saisivat enemmän vahvuutta ja munaa. Mutta kuten sanottu, ihan mukavan kuuloista kamaa tämä on näinkin.
Samae Koskinen Ja Hänen Taikayhtyeensä nousi estradille toisena. Bändi ei ole minulle kovin tuttu. Tunnistin vain yhden biisin, paljon radiosoittoa saaneen Hän ei tule mua vastaan Hän asuu näillä kulmilla, joka on varsin hieno popsikermä. Yleisemmin ottaen minusta Samaen biiseistä puuttuu vaaran aspekti. Tämä on vähän liian turvallisen ruotsalaishenkistä “lagom är bäst” -hissuttelua. Bändi kuitenkin soitti varsin ammattitaitoisesti ja keikka oli miellyttävää seurattavaa alusta loppuun. En kuitenkaan aio hankkia herra Koskisen tuotantoa.
Liekki oli illan viimeinen ja myös paras bändi. Pojat soittivat hemmetin hyvällä fiiliksellä ja ammattitaidolla. Keikan aikana kuultiin biisejä kaikilta yhtyeen kolmelta albumilta. Omat suosikkini keikan aikana olivat En voi auttaa ja Aave. Olivat ne kaikki muutkin melkoisen hyviä. Olen nähnyt Liekin parisen kertaa aiemmin, mutta tämä oli ehdottomasti paras näkemäni Liekki-live. Myönnän vielä bonuspisteen rumpalin Public Enemy -paidasta.
Tänään festari jatkuu. Henkilökohtaisesti pidän pääesiintyjänä Rättö & Lehtisaloa. Stay tuned.
Add New Comment
Viewing 5 Comments
Thanks. Your comment is awaiting approval by a moderator.
Do you already have an account? Log in and claim this comment.
Do you already have an account? Log in and claim this comment.
Do you already have an account? Log in and claim this comment.
Do you already have an account? Log in and claim this comment.
Do you already have an account? Log in and claim this comment.
Do you already have an account? Log in and claim this comment.
Add New Comment
Trackbacks
(Trackback URL)